Kaatuneitten muistopäivä on tärkeä päivä Suomen historiassa. Sitä vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja se on omistettu niille, jotka menettivät henkensä eri sotatoimissa tai sodan seurauksena. Päivä on muistomerkki kaatuneille sotilaille sekä sodan aikana että sen jälkeen, ja se kunnioittaa myös sodan uhreiksi joutuneita, kuten teloitettuja ja vankileireillä menehtyneitä.
Vuonna 1940 Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim, antoi päiväkäskyn, jossa määrättiin toukokuun kolmannen sunnuntain olevan yhteinen muistopäivä niille, jotka olivat uhranneet henkensä sodassa. Mannerheim mainitsi päiväkäskyssään erityisesti vuonna 1918 tapahtuneen sisällissodan aikana kuolleet sekä nyt päättyneessä sodassa kaatuneet sankarivainajat. Päiväkäskyä seuraten kyseinen sunnuntai alkoi vakiintua muistopäiväksi.
Kaatuneitten muistopäivään kuuluu perinteisesti vierailut sankarihaudoilla. Aluksi Suomen lippua pidettiin suruliputuksen tapaan puolitangossa kello 10-14, ja muun ajan liput olivat tangon huipussa. Vuonna 1995, kun toisen maailmansodan päättymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjetta muutettiin niin, että lippu pysyi normaalisti korkeimmalla tasolla koko päivän eikä sitä laskettu puolitankoon.
Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä, jolloin Suomen liput nostetaan salkoon koko maassa. Tämä symboloi kansallista kunnioitusta ja muistoa kaatuneita kohtaan.
Kaatuneitten muistopäivän historia juontaa juurensa vuoteen 1940, kun evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous ehdotti suru- ja muistojumalanpalvelusten järjestämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi. Mannerheimin päiväkäskyssä todettiin, että sisällissodassa saavutetun valkoisten voiton vuosipäivänä ei järjestetä juhlallisuuksia. Mannerheim halusi tällä korostaa kansallista yhtenäisyyttä. Toukokuun kolmas sunnuntai nimettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi, ja siitä lähtien se on säilyttänyt nykyisen nimensä.
Sotainvalidien Veljesliitto ja Suomen Aseveljien Liitto olivat vastuussa kansallisesta muistopäivän viettämisestä kaatuneiden sankareiden kunniaksi vuodesta 1942 lähtien. Jatkosodan jälkeen aseveliyhdistykset lakkautettiin Moskovan välirauhan seurauksena, ja niiden tilalle tuli Sotaleskien Huolto vuonna 1945. Vuonna 1946 Sotaleskien Huolto yhdistyi kahden muun yhdistyksen kanssa muodostaen Kaatuneitten Omaisten Huollon, joka sai vuonna 1958 nykyisen nimensä Kaatuneitten Omaisten Liitto.
Kaatuneitten muistopäivä on tärkeä päivä, jolloin Suomi osoittaa kunnioitusta ja muistaa kaatuneita sankareitaan. Se on tilaisuus pysähtyä ajattelemaan sotien seurauksia ja niiden uhreja, ja se muistuttaa meitä rauhan arvosta sekä tarpeesta edistää yhteisymmärrystä ja sovintoa maailmassa.