5271 artikkelia

2024/04/01

Kesällä 2017 elämäni muuttui täysin, kun jouduin kokemaan yhden suurimmista tragedioista elämässäni. Olin perheeni kanssa matkalla veneilemään saaristoon, kun äkillinen myrsky yllätti meidät. Veneemme kaatui ja kaikki kuusi matkustajaa putosivat mereen. Vaikka yritimme kaikin voimin selviytyä, vain kolme meistä onnistui pääsemään rantaan. Isäni ja pikkuveljeni hukkuivat tuossa kauheassa onnettomuudessa.

Menetys oli musertava ja tuntui siltä, että koko maailmani romahti. En voinut hyväksyä sitä tosiasiaa, että rakkaat perheenjäseneni eivät enää olleet kanssani. En myöskään voinut ymmärtää, miksi minä selvisin, kun he eivät selvinneet.

Kuukaudet onnettomuuden jälkeen olivat sumua. Olin fyysisesti ja henkisesti uupunut, enkä kyennyt käsittelemään tapahtunutta. Yritin jatkaa tavallista elämääni, mutta mikään ei tuntunut enää samalta. Kaikki muistutti minua menetyksestäni ja unelmat ja suunnitelmat tulevaisuudesta tuntuivat turhilta.

Kuitenkin vähitellen aloin ymmärtää, että minun täytyi jatkaa eteenpäin, vaikka se tuntui vaikealta ja kivuliaalta. Vähitellen aloin käydä psykoterapiassa ja puhua tapahtuneesta läheisteni ja ammattilaisen kanssa. Se auttoi minua käsittelemään menetykseni ja löytämään keinon elää sen kanssa.

Kaikkein merkittävintä oli se, että löysin uuden harrastuksen, josta tuli minulle tärkeä tapa käsitellä tunteitani ja päästä yli menetyksestäni. Aloin kirjoittaa ja huomasin, että se auttoi minua ilmaisemaan tunteitani ja käsittelemään kokemaani. Kirjoittaminen tarjosi minulle myös uuden tavan nähdä elämä ja sen mahdollisuudet.

Vähitellen aloin pystyä päästämään menneisyydestäni ja katsomaan eteenpäin. Vaikka menetys on aina osa elämääni, en anna sen enää määrittää minua. Aloin suunnitella tulevaisuutta ja asettaa uusia tavoitteita ja unelmia.

Katastrofi muutti koko elämäni suunnan, mutta enää en näe sitä pelkästään tragediana. Se oli myös käännekohta, joka auttoi minua löytämään uuden voiman ja sisäisen vahvuuden. Vaikka menetin rakkaita perheenjäseniäni, sain myös nähdä kuinka paljon tukea ja rakkautta ympärilläni oli. Opin myös arvostamaan jokaista hetkeä ja elämään tässä hetkessä.

Nykyään olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan aiemmin. Vaikka menetys on aina osa minua, en anna sen enää hallita elämääni. Olen oppinut, että vaikka elämä voi olla arvaamaton ja koetteleva, siitä voi myös löytää uusia mahdollisuuksia ja voimaa. Ja niin minä jatkan matkaani, muistaen menneisyyden, mutta eläen tässä hetkessä ja rakentaen tulevaisuuttani.