Lukuaika: 2 minuuttia
Viidakkon syvyyksissä sijaitsevassa erämajassa olevan matkailijan seikkailumatka alkoi aamuaurinkon ensisäteistä. Unenpöpperöisenä matkalainen hieroi silmiään ja ympärillä avautuva näky sai hänet hämmästymään.

Erämaja oli rakennettu vanhan kivikasvion päälle ja sen seinät olivat risaiset ja rappeutuneet. Kattoa peittivät viidakkoon takertuneet köynnökset ja sisäänkäynnin edustalla seisoi vanha maa-astia, johon oli kasattu tuoreita hedelmiä.

Matkalainen astui varovasti sisään erämajaan ja sisältä paljastui yllättävän siisti ja järjestelmällinen asumus. Huoneessa oli puinen sänky, pöytä ja tuolit sekä takan reunustama nuotioalue. Vasemmalla seinällä oli iso maalausteline, jossa oli keskeneräinen palmupuista tehty maalaus. Seinien kuvioissa ja tuoleissa erottui selvästi viidakon eläinten ja kasvien muotoja.

Matkalainen istahti pöydän ääreen ja huomasi pöydällä olevan vanhan, nahkakannellisen kirjan. Hän avasi sen uteliaana ja sisältä paljastui vanha merikortti, joka osoitti viidakosta löytyviä vesireittejä ja salaisia lahtia. Matkalainen ymmärsi, että tämä erämaja oli kuulunut jollekin merikapteenille, joka oli asettunut tänne aikoinaan viidakon temmellyksen ja kenties liian rankan elämänrytmin jälkeen.

Matkalainen pukeutui vaellusvarusteisiin ja lähti ulos tutkimaan ympäristöä. Hän pysähtyi hetkeksi nuotion ääreen ja mietti, että tästä alkaa uusi seikkailu hänen elämässään. Aamukasteen kostuttama viidakko heräsi eloon ja linnut lauloivat iloisesti ympärillä.

Matkalainen löysi viidakosta polun ja lähti sitä seuraamaan. Polku johti vesiputoukselle, joka syöksyi kymmenien metrien korkeudesta kirkkaaseen lammikkoon. Matkalainen riisui vaellusvarusteet ja pulahti viilentävään veteen. Hän ui lähelle vesiputousta ja tunsi sen voimakkaan virtauksen painavan häntä kohti. Matkalainen uskaltautui lopulta istumaan vesiputouksen päässä oleville kiville ja nautti hetkestä täysin siemauksin.

Palattuaan erämajalle matkalainen istahti maalaustelineen ääreen ja alkoi itse maalata palmupuita. Hän oli liikuttunut siitä, että saa jatkaa tämän kapteenin tarinaa hänen vaikea elämänsä jälkeen.

Seuraavina päivinä matkalainen tutki yhä laajemmalta alueelta viidakkoa ja löysi jokaisena päivänä jotain uutta ja jännittävää. Hän kohtasi viidakon asukkaita, vieraili upeilla rannoilla ja löysi piilotettuja luolia.

Eräänä iltana matkalainen istui nuotion ääressä ja tajusi, että oli eksynyt täysin ajan ja paikan käsitteistä tässä viidakossa. Hän oli täysin vapaa ja löysi itsestään uusia piirteitä ja voimavaroja.

Matkalainen pysyi erämajassa kokonaisen kuukauden ja jätti sen sitten taakseen uusien seikkailujen toivossa. Samassa hän kuitenkin tiesi, että tämä erämaja ja viidakkoseikkailut olivat jättäneet ikuista jälkeä hänen elämäänsä.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö