Lukuaika: 2 minuuttia
Viikinkansin purjehtien, tuuli humisi korvissa ja aallot loiskivat laivan kylkeä vasten. Eikä vain laivan kylkeä, vaan myös meidän kasvojamme. Oli kesäkuun alku ja olimme lähdössä merille tutustumaan alueen historiaan ja luontoon. Emme vielä tuolloin tienneet, että matkastamme tulisi yksi elämämme ikimuistoisimmista kokemuksista ja että se muuttaisi elämämme suunnan.

Laivassa oli meitä neljä: minä, ystäväni Jaana, hänen veljensä Markus ja meitä kaikkia yhdistävä, reipas matkaopas Antti. Ensimmäiset päivät sujuivat mukavasti ja aurinkoisessa säässä, kunnes myrsky yllätti meidät yhdessä vaiheessa matkaa. Aluksi kaikki oli vielä ihan hauskaa: hauskat kohautukset, vauhdikas keinuminen ja suolaisen veden roiskuminen kasvoille. Mutta pian kaikki kääntyi päälaelleen.

Tuuli voimistui, aallot kävivät korkeiksi ja laiva heittelehti voimakkaasti. Kaikki oli yhtäkkiä pelottavaa ja haastavaa. Jaana ja minä pidimme toisiamme kädestä kiinni, kunnes laiva lähti yhtäkkiä kallistumaan vaarallisesti. Ennen kuin ehdin tajuta mitään, olin jo lentänyt Antin syliin, joka piteli minua tiukasti kiinni. Markus puolestaan oli juuri pelastanut Jaanan lentokannella olevasta teltasta ja kiskonut hänet mukaan turvaan. Olimme kaikki hengästyneitä ja shokissa, mutta samalla kiitollisia ja helpottuneita, että olimme kaikki selvinneet tilanteesta.

Myrsky jatkui vielä pitkään, mutta pikkuhiljaa me kaikki aloimme tottua merenkäynnin aiheuttamaan keinumiseen. Aloimme jopa pystyä nauttimaan siitä uudesta kokemuksesta ja tunnelmasta, joka laivassa oli vallalla. Jaana ja minä emme päästäneet irti toisistamme koko loppumatkan aikana, sillä olimme molemmat löytäneet uudenlaisen ystävyyden toisistamme. Jaana oli aina ollut minulle enemmän kuin ystävä, mutta nyt meistä oli tullut todellisia sielunsiskoja.

Myrsky laantui lopulta ja lähdimme tutustumaan paikalliseen saareen. Se oli täynnä kauniita luontoa ja historiallisia kohteita, joista Antti kertoi meille innostuneena. Olimme saaneet ainutlaatuisen ja huikean kokemuksen, joka yhdisti meitä entistä enemmän. Emme enää puhuneet vain yksittäisistä asioista ja tapahtumista, vaan keskustelimme syvällisemmistä asioista, unelmistamme ja pelkoistamme. Jaana ja minä olimme löytäneet toisistamme samanhenkisen ja luotettavan ystävän, jolle jakaa kaikki elämän ilot ja surut.

Kun palasimme takaisin mantereelle ja laiva jäi meidän taaksemme, tiesin, että tämä matka oli muuttanut elämämme suunnan. Se oli ollut paljon enemmän kuin vain purjehdusretki merten ja saarten välillä. Se oli ollut matka sydämen syvyyksiin, joka yhdisti meitä neljää ihmistä vahvalla ja pysyvällä ystävyydellä. Myrskyinen merimatka oli lopulta muuttunut unohtumattomaksi ja elämämme ystävyys oli saanut alkunsa juuri sillä haastavalla hetkellä.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA vaalit Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö