Lukuaika: 2 minuuttia
Suomalaisilla on ollut naapurikansoihin liittyvistä vitseistä pitkä perinne. Ruotsista on sanottu, että heillä on kolme valtakorjaa: Navigation, Alkoholiongelma ja Ikea. Norwegianeista on vitsailtu, että he ovat yhtä itsesäteileviä kuin aurinko ja Irkkuja on usein pilkattu, että heillä on niin monta nimeä, että kukapa sitä nyt muistaisi kaikkia.

Mutta entäs Venäjä? Venäjä on aina ollut hieman mystinen naapurimme. Suurena ja mahtavana, niin lähellä, mutta niin kaukana ja kieleltään melkein yhtä ymmärrettävä kuin suomen kieli.

Venäjä on kuin karhuinen naapurimme. Sillä on pelottava maine, mutta kuitenkin se on jollain tavalla sympaattinen. Se lojuu pitkään talviunillaan ja on välillä aivan hiljaa, mutta sitten kun se herää, kaikki naapurustossa tietävät sen. Venäjän katoamista voi odottaa yhtä jännittyneenä kuin uutta Game of Thronesin kautta.

Suomen ja Venäjän naapurisuhteessa on ollut huolina ja haasteita vuosikymmeniä. Teräviä katseita, kireitä hymyjä ja joskus jääkylmiä suhteita tulistuttua yhteisistä kiistoista. Mutta aina on jokin jäätävärn vitsi puhumassa presidentin eteisessä ja joskus me voimme molemmat nauraa yhdessä ja siirtyä eteenpäin.

Suomessa ollaan myös huolissaan siitä, että Venäjä on niin suuri ja mahtava, mitä seuraavaksi keksii? Onko se haluamassa lisätä vaikutusvaltaansa naapurustoissamme ja tanssia sitten Suomen kanssa kansantansseja? Entä miten me voisimme olla samaan aikaan hyvät naapurit ja kuitenkin säilyttää oman alueellisen itsenäisyytemme?

Venäjän läheisyys on myös aina aiheuttanut kateutta. Se on kuin naapuri, jolla on suurempi puutarha, isommat lapset ja hienompi auto. Se pitää meitä hereillä yömyöhään miettimässä, mitä voisimme tehdä paremmin. Mutta ei hätää, Suomella on myös paljon vahvuuksia. Meillä on luonnonrauhaa ja hiljaisuutta, joka ei korvaannu millään. Ja ei meidän tarvitse aina esitellä itseämme, koska kyllä jokainen tietää, että suomalaiset ovat parhaita saunassa.

Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat ihastuneet Venäjään ja sen kulttuuriin. Heitä, jotka tulevat lomalla Pietariin ja ihastuvat väreihin ja itsevarmaan venäläiseen tyyliin. Heitä, jotka ovat kuulleet tarinoita äideiltään ja isiltään Neuvostoliiton ajasta ja havittelevat kotiin muuttoa idän ihmeiden maahan.

Oli miten oli, Venäjä on lähietelämme suurvalta ja on osa meidän arkeamme ja juhlaamme. Ja mikäs siinä, joskus kaikki humaltuvat ja menevät hauskanpitoon. Se, että oleko se pyyteetöntä ystävyyttä vai humalaisen sentin oikaisua, sitä voi vain arvailla.

Suomalaisilla ja venäläisillä on paljon yhteisiä piirteitä: me olemme molemmat sitkeitä ja kestäviä, ajattelemme pohjoisen tavoin ja selviämme vaikeista ajoista. Ja me molemmat olemme myös herkkiä ja sydämellisiä, kunhan vain annamme toiselle mahdollisuuden lähempään tutustumiseen.

Joten loppujen lopuksi naapurisuhteemme voi olla kuin kirjallinen draama, mutta käytännössä se on oikeastaan vain naapurisopimus. On olemassa johtajia ja alamaisia, aikatauluja ja sääntöjä, mutta lopputuloksena kaikki vain haluavat olla hyviä naapureita. Ja ehkäpä tulevaisuudessa, kun me kaikki kuin yksi suuri perhe elämme rauhassa ja sopuisasti – niin silloin voimme kääntyä valmistelemaan itseämme ahkeruuteen, viisauteen ja miekkailuun iäkkäämpien naapuriemme kanssa – kEsällä uskallamme pyytää naapureitamme kylään ja sitten palata jälleen perhejuhlaan.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö