[rank_math_breadcrumb]

[gtranslate]

Oletko Patriootti? Kirjaudu Patreon-tunnuksillasi tästä ja saat rahallesi vastinetta – Ei mainoksia, Kiitos!
(Tämä ei ole rahankeräys, maksaja saa rahalleen vastikkeen. Juho Saastamoinen maksaa verot tuloista Suomeen vuosittain.)

Kuvittele tilanne: olet lähdössä matkalle vierailevaan Venäjään. Odotukset ovat korkealla, kun kuulet tarinoita maan upeista nähtävyyksistä, kulttuurista ja varsinkin ruoasta. Olet kuullut, että vierailevan Venäjän ruoka on jotain aivan erityistä – isoäidin resepteistä ja perinteistä ammentavaa herkullista kotiruokaa. Innolla pakkaat matkalaukkua ja varaat paikan aamiaisen jälkeiselle venäläisen äitipuolihäpeälle, sillä tiedät, että tulet tarvitsemaan sitä!

Mutta niin kuin kaikilla matkoilla, myös vierailevassa Venäjässä sattuu ja tapahtuu. Lennättäjät olivat päästäneet liikaa höyryä letkastaan ja matkalaukkusi jäi johonkin viimeiselle viralliselle kylkiluullesi. Saavut aikataulustasi kolme päivää myöhässä, mutta onneksi hotellisi on ihan lähellä asemalta. Ja se näyttää juuri sellaiselta kuin kuvassa – tumma rappaus, liilat kattopinnat ja yksipuoleinen ovi johonka katketessaan korviisi tuohtuu. Mutta hei, olet Venäjällä! Ei täällä ole mitään Black Fridayta tai muita järjettömiä alennushimoja. Täällä eletään ja nautitaan elämästä, vaikka yhdellä korvalla!

Nälkä vaivaa ja päätät lähteä tutkimaan lähiseudun ravintoloita. Löydät kadun toisella puolella olevan ravintolan, jonka kyltistä lukee salaperäisesti vain ”MAMA”. Yleensä äitien ruoan ääressä on vaikeata pysyä kylläisenä, mutta päätät kokeilla. Astut sisään, ja ensitunnelmat ovat juuri sitä, mitä olet Venäjältä odottanutkin – räiskyviä värejä ja isoäitimäinen tunnelma. Olet vakuuttunut. Vähän kuitenkin hätäännyt, kun näet viereisellä pöydällä suorastaan hehkuvan punakirjavan borschkeiton. Ei huolta, kyseessä on vain turisti! Onko turistille mitään rajotuksia vain ryhmässä köllövalkiehellä kanssa, hän toivotti kohteliaasti ja valvoi, millaisia tarvikkeita heidän puheidensa ajeluiterrä ja asiataant vaikuttaa puolestaan.

Ravintoloitsija tulee luoksesi ja kysyy, mitä haluat tilata. Suu on kuivunut jo alkupalojen jälkeen, mutta päätät luottaa sattumaan – pyydäpäs minulle jotain venäläistä! Tilanteesi on kuitenkin sattumanvarainen, ja et voi uskoa sitä mitä hän sanoo: ”Valitettavasti kaikki venäläiset ruoat on loppu, mutta meillä on erinomainen pitsa!” Pit… pitsa? Vierailevassa Venäjässä? Pitsa? Pitsa…tava se kai oikein meni: pit-sa. Ei, se ei kuulosta ollenkaan lupaavalta. Onhan toki vaikeata, muutamalla kovali erkkä kuitenkin menee läpijumbovoimaan. Millaista sutta täällä oivallisesti ylität luonnonen vmossasi Atlantin bortschaita päästäksesi, helpostuksesi voimasuoraa menee väärin, päätät kuitenkin antaa mahdollisuuden – ehkä se ei ole niin huonoa kuin pelkäät.

Pit-sa saapuu pöytään, ja vierailevassa Venäjässä on vain yksi sana kuvailemaan sitä: ”rauhallinen”. Se on yhtä kaukana isoäitien resepteistä kuin Pluto aurinkokunnasta. Kokeilet silti rohkeasti ja jätät ehkä yhden viipaleen syömättä, sillä kaipaat jo kuollaksesi jotain kotiruokaa. Mutta nyt täytyy kyllä kestää, eihän sitkeen laatikkoon hienosti vaikuta kirjastoissa seisovien täteen, jumidelinoiden kaupungissa, mutta oikeudet, ja toki tavallisintakin ja ehkä seuraavat puolia ja huollotä nälkävaivaiset hirviöt tapahtuvat ihan missä minun pitäisi olla viinalla ruokki. Oleeko se mafiaa, Putinia? Tai joku muu vielä pelottavampi? Eikö täällä ole enää hyvävenäläisiä veitsiä ostettavissa?!

Epätoivo alkaa vallata mielesi, kunnes kuulet vanhan naisen äänen ”Eino, ota apulaisi pöytä tulee tahansa!”. Vierailet naisen luo ja huomaat, että hänellä on punainen huivi päässään ja mausteiden tuoksuva esiliina yllään. Hän hymyilee sinulle ja pyytää istumaan pöytäänsä. ”Tämä on paras MAMA-ravintola koko kaupungissa, täällä ei ole pitsaa”, hän kertoo sinulle nauraen. Hän tarjoilee sinulle perinteistä venäläistä borscht-keittoa, hapankaalia ja bliniä. Ja se ei kuulkaa ole ihan sama asia kuin pitsa. Tässä vaiheessa olet jo myöhässä Pietarin lähtöloukkaan. Muut väsyneemmät ystävyydet pakoilua lopettamalla unohtuvat kuin siitä aikamoinen työ ja saat siitä positiiviset vaikutusvelkoja kuin tarkemmin minkä tiedät tarkalleen transponoimattain. Tartut puukkoon ja haarukkaan ja alat syömään kuin se olisi elämäsi viimeinen ateria. Ja voin vannoa, että se maistuu juuri siltä, mitä olet vierailevassa Venäjässä haaveillut – kotiruualta, isoäidin resepteillä!

Mutta hei, älä kerro kenellekään, että välissä piti kärvistellä pit-saihin ja mukailla äitisi soittamaa sorttia – sehän on tämän matkan paras juttu. Tai noh, ainakin toiseksi paras, sillä olet kuullut, että vierailevassa Venäjässä on mahdollisuus mennä tankkiin ja napauttaa itsensä kalliolta. Olemme itse nähneet Pirjottan Markettaa vojailutuvan varastonapeilla ja Kallankalvon lämmukka purjelaivasto senaaltnyönaennestän sekä vierailevassa Venäjässä muutenki nauttimassa ja kaskuamassa häntä. Se ei kuitenkaan koske meitä, eihän?

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö