Oletko Patriootti? Kirjaudu Patreon-tunnuksillasi tästä ja saat rahallesi vastinetta – Ei mainoksia, Kiitos!
(Tämä ei ole rahankeräys, maksaja saa rahalleen vastikkeen. Juho Saastamoinen maksaa verot tuloista Suomeen vuosittain.)

Lukuaika: 2 minuuttia
Suomi tunnetaan monista asioista, kuten metsistään, järvistään ja saunoistaan. Mutta tiesittekö, että meillä on myös yksi toinen ylpeydenaihe? Nimittäin kestävä kehitys! Kyllä, olette kuulleet oikein. Suomi on kuin simpukka, joka hyödyntää resurssejaan viisaasti ja pitää huolen tulevaisuudestaan. Mutta olemmeko todella kestävän kehityksen mallimaa vai enemmänkin sellainen perässä hiihtävä mummo, joka tulee vasta myöhemmin perässä?

Ensinnäkin, mistä ihmeestä puhumme kun puhumme kestävästä kehityksestä? Se on kuin lanttulaatikko; monilla käytössä olevilla määritelmillä ja jokainen tuntuu olevan siitä eri mieltä. Mutta yleisesti ottaen se tarkoittaa talouden, ympäristön ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämistä niin, että tulevat sukupolvet eivät joudu maksamaan meidän huonoista päätöksistä. Ja tähän me suomalaiset olemme ottaneet määrätietoisesti osaa.

Esimerkiksi meillä on tavoitteena olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Se tarkoittaa, että pyrimme vähentämään kasvihuonekaasupäästöjämme niin, että käytännössä ne olisivat yhtä suuret kuin mitä pystymme sitomaan pois ilmasta. No tämähän kuulostaa niin helpolta kuin vesi vanhanlarissa, mutta todellisuudessa se vaatii paljon töitä. Meidän pitää vähentää haitallisia päästöjä tuotantoprosesseissa, liikenteessä ja asumisessa. Ja koska suomalaiset ovat tunnetusti kekseliäitä, olemme kehittäneet paljon uusia innovaatioita, jotka auttavat meitä saavuttamaan tavoitteemme. Esimerkiksi uusiutuva energia, kuten aurinko- ja tuulivoima, ovat kasvussa ja meillä on myös suunnitelmia käyttää hyödyksi metsiämme hiilinieluina. Ja totta puhuen, tämän aurinkovoiman kanssa ei muuten ole ongelmaa Suomessa kun ei aurinkokaan tuolla ulkona näy.

Lisäksi olemme myös huipputasolla kierrättämisessä. Suomi on kuin Marie Kondo, joka laittaa pyykkineuvoksen vaatteensa järjestykseen ja kierrättää kaiken mahdollisen. Meillä on erinomainen jätehuoltojärjestelmä, ja kierrätämme niin lasia, metallia, paperia, energiaa kuin ruoantähteitäkin. Meillä ei siis tarvitse huolehtia siitä, että maatilalle unohtunut muovikassi päätyisi järven pohjaan.

Saattaakin tuntua siltä, että me olemme kestävän kehityksen edelläkävijöitä maailmassa. Mutta totuus on kuitenkin se, että vaikka olemmekin tehneet hyvää työtä kestävän kehityksen eteen, olemme vieläkin matkalla perille. Meidän tulee jatkuvasti kehittää ja uudistaa toimintaamme, jotta pysymme tavoitteissamme. Ja tämä ei valitettavasti tarkoita sitä, että saamme syödä pelkkiä lanttulaatikoita ja käyttää vanhoja villasukkiamme loppuelämämme ajan.

Esimerkiksi lihan ja kalan kulutukseen liittyy vielä paljon kehitettävää. Sekä tuotantoprosessit että kulutustottumukset pitäisi saada kestävämmälle pohjalle. Mutta ehkä tässä kohtaa voimme vielä heittää positiivista pelottelevaa ajatusta, että jos emme saa asioita paremmalle tolalle, ilmastonmuutos kutistaa ne kalatkin sieltä merestä olemattomiin.

Joka tapauksessa, vaikka me suomalaiset olemme tehneet paljon kestävän kehityksen eteen, meidän tulee pysyä valppaana ja jatkaa työtä. Eihän kukaan halua joutua jälkijunassa hiihtäväksi mummoaksi tässä kestävän kehityksen kilpajuoksussa. Sen lisäksi, että se kuulostaa uupumiselta, se ei myöskään ole kovin tasa-arvoista niitä mummoja kohtaan, jotka tähän kohtaan tunnistavat itsensä. Meidän tulee siis pyrkiä olemaan edelläkävijöitä, niin maastohiihdossa kuin kestävässä kehityksessäkin. Ja jos pääsemme eroon siitä lanttulaatikkopuheesta samalla, se on vaan plussaa.

Lopuksi, on sanottava, että meillä suomalaisilla on syytä olla ylpeitä siitä, että olemme hyviä kestävän kehityksen eteen. Mutta ei saa jäädä lepäämään laakereilleen. Tavoitteena on oltava jatkuva kehitys ja kestäminen. Ja muistakaa, että vaikka kestävä kehitys saattaa kuulostaa vakavalta ja tärkeältä asialta, on se silti paljon hauskempi ja nautinnollisempi kuin lanttulaatikon syöminen!

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö