Muutama vuosi sitten ihmiskunta alkoi heräillä karmeaan tosiasiaan: maapallomme ei ole ikuinen. Johtuen yhteiskunnan kulutusjuhlista ja luonnonvarojen huimapäisestä käytöstä, planeettamme alkoi kitua ja voihkia kestämättömän tekopiristymisemme alla. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa samaa rataa ja tuhota koko komeus kokonaan tai ottaa hommat haltuun ja ryhtyä tekemään töitä paremman huomisen puolesta. Onneksi suuri osa kansakunnista päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja näin syntyi termi “kestävä kehitys”.

No, mitä tämä kestävä kehitys sitten tarkoittaa? Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että meidän pitää elää maapallon resurssien ja kykyjen mukaan. Eikä nyt puhuta pelkästään siitä, että kierrätetään muovipuurot oikeaan roskikseen ja säästetään vesijohtovesi valumasta hukkaan. Vaikka nämä pienet ja yksinkertaiset teot ovatkin tärkeitä, tarvitaan isoja linjanvetoja ja konkreettisia tekoja kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Ensimmäinen askel kohti kestävää kehitystä on ymmärtäminen. Meidän on tunnistettava ja hyväksyttävä oma roolimme ympäristön tuhoutumisessa. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen johtuu suurelta osin meidän ihmisten toiminnasta. Mutta ei vielä olla menetettyjä! Vaikka meillä onkin isot kädet itse pippurilajin kohtalossamme, voimme myös vääntää ne takaisin kasvoillemme ja tehdä konkreettisia muutoksia kohti parempaa tulevaisuutta.

Toinen askel on konkreettiset teot. Ja sitä on sitä enemmän kuin humalahakuisia ylioppilaita taksijonossa aamutunneilla! Onhan selvää, että kulutustottumustemme muuttaminen on haastavaa, mutta omilla valinnoillamme ja teoillamme voimme vaikuttaa suuresti ympärillämme tapahtuviin asioihin. Esimerkiksi ruoanvalinta voi vaikuttaa suuresti ympäristöön – syömällä vähemmän punaista lihaa ja suosimalla lähiruokaa, voimme vähentää omaa hiilijalanjälkeämme. Myös liikkuminen pyörän tai julkisen liikenteen avulla on ympäristöystävällisempää kuin yksityisauton käyttö.

Ja nyt varokaa, tässä tulee isoin ja tärkein askel: puhumme siitä rakkaudesta. Niin älytöntä kuin se onkin, rakkaus ympäristöämme kohtaan on kaikkein tehokkain tapa vaikuttaa kestävään kehitykseen. Kun rakastamme jotakin, haluamme suojella sitä ja huolehtia siitä. Samoin tulee olla ympäristön kanssa. Kun löydämme rakkautta itseämme ympäröivään luontoon ja sen monimuotoisuuteen, tulemme automaattisesti tekemään parhaamme sen säilyttämiseksi.

Kestävä kehitys ei tarkoita luopumista kaikesta hauskasta ja huvittimesta – se on ennemminkin tapa hallita toimintaamme ja tekojamme. Se on tie parempaan huomiseen, jossa luonto ja ympäristö voivat hyvin ja ihmiskunta on löytänyt tasapainon sen kanssa. Joten ystävät hyvät, tulemme nyt tienristeykseen: joko jatkamme samaa rataa kohti tuhoa tai otamme paremman huomisen ohjat omiin käsiimme ja teemme rakkaudesta ja vastuusta avainsanojamme. Minä tiedän mitä aion tehdä – valitsen kestävän kehityksen ja pyrin olemaan keinonkukkani tienhaarassa. Valitsetko sinäkin?