[rank_math_breadcrumb]

[gtranslate]

Oletko Patriootti? Kirjaudu Patreon-tunnuksillasi tästä ja saat rahallesi vastinetta – Ei mainoksia, Kiitos!
(Tämä ei ole rahankeräys, maksaja saa rahalleen vastikkeen. Juho Saastamoinen maksaa verot tuloista Suomeen vuosittain.)

Suomen talous on ollut viime vuosina varsin tuulisessa tilassa. Välillä on ollut kova tuuli takana ja välillä taas tuntuu, että tuulimyllyissäkin on parempi tuotto-odotus. Talouden piristymisen ja notkahdusten lisäksi on kuitenkin yksi asia, joka on nostanut päätään aivan erityisesti: kestävä kehitys.

Kestävä kehitys on melkeinpä meidän kansalliseläintarhassamme. Se saa kaikki liikkeelle ja aiheuttaa melkoisia tunnemyrskyjä – todella monet pyörtyvät kauhusta pelkästä ajatuksesta.

Mutta mistä oikeastaan on kyse? Se on siitä, että haluamme pitää huolta maapallostamme myös tuleville sukupolville, jotta heilläkin olisi mahdollisuus ihmetellä pöderomeperia ja muita luonnon kauniita ihmeitä. Suomalaisella asenteella homma ei kuitenkaan tule helpolla, joten sen vuoksi meillä onkin oma ministerikin hoitamassa hommaa.

Useimmille meistä on jo melko tuttua, että maapalloa on hyvä käyttää niin, ettei rahat riitä, koska onhan se ihan aivotonta touhua olla pankkikonttorissa joka toinen päivä pyytämässä pikavippiä luomuruuan ostamiseen. Mutta harva vielä tajuaa, että kestävä kehitys vaikuttaa myös suoraan talouteemme ja sen taseeseen.

Kun mietimme pohdintojamme taloudellisen tilanteemme kanssa, emme kuitenkaan keskity useinkaan siihen ikävimpään, eli kulutukseen ja sen hillitsemiseen. On mukava unelmoida uudesta BMW:stä tai saunasta, jossa on pyörivä grilli, mutta jos näitä kaikkia toiveita toteuttaessaan ei ajattele maapalloa, voi pian olla viimeinen talonomistaja koko kylässä.

Taloudellisessa mielessä kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että tulevina vuosikymmeninä ja -satoja maapallolla on oltava sellainen tilanne, että taloutemme voi hyvin ja ihmisten elintaso voi jopa parantua. Jos teemme liikaa jo nyt kulutuksessa niin, ettei maapallon vastuuntuntoinen hoito onnistu, voimme pian olla siinä tilanteessa, että joudumme hapuilemaan taskumme pohjia löytääksemme rahaa – vaikka vapaaehtoisesti emme taloudessaan olekaan säästötileillä oleviin summiin ikinä pääsyt.

Mutta tämä ei tietenkään ole suomalaisten ongelma. Pahimmassa tapauksessa kyse voi olla pikemminkin siitä, että muut maat katsovat meitä ja ajattelevat, että mitä hölmöläiset, kun eivät muuta heikompien maiden tasoa paremmaksi – käykää vaikka katsomassa itsellenne kunnon Rolls Royce ja hyvittäkää syntymäänne.

Mutta kun olemme suomalaisia, voimme aina hieman purkaa sisäistä tuskaamme tartuttamalla kestävän kehityksen yritteläisyyttämme muille. Sitten voimme aloittaa puhuttelemalla muita ja muuta mistä edellä, sillä heillä on vähemmän töitä tässä asiassa – käsittämätöntä, että moiseen ongelmakohtaan he eivät keskity. Samalla meidän voi olla myös mahdollista tulevaisuudessa saada kilpailuetua ainakin tämän asian suhteen.

Ehkä silloin voi käydä niinkin, että Kehittyvät maat -yhdistys kirjaa meidät sen jäseniksi: Suomalaiset lisäävät kestävyyttään taatakseen tuleville sukupolville mahdollisuuden kysyä, mitä tokinulla pitää maksaa.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö