Lukuaika: 2 minuuttia
Käsi ylös, kuka haluaa lähteä retkelle Venäjälle? No niin, arvelinkin, että moni innostuu ajatuksesta. Mutta oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, mitä kaikkea tämä naapurimaamme pitää sisällään? Vastaus on varmasti monille ei, sillä Venäjä tunnetaan yleensä vain Vodkasta, kylmistä talvista ja mahtipontisista hovimestareista. Mutta pelkkänä kliseenä Venäjä ei suinkaan ole. Päätimmekin lähteä mukaan tutkimusmatkalle Venäjän värikkääseen historiaan ja kiehtovaan kulttuuriin.

Matkamme alkoi rajalta, jossa jouduimme ensimmäiseen haasteeseen – lähtemään Venäjälle suurella rinkalla, täynnä turistitavaroita. Rinkan päällä olevien tuliaisten määrä kertoo myös kuinka paljon rakkautta ja ihailua meillä on Venäjää kohtaan. Käännyimme kohmeisilla sormillamme venäläisen tulliviranomaisen puoleen, joka tuijotti rinkkaamme epäilevästi. Käsi pitkällä hän ojensi porsaanreiän, jonka tunnetuin palatsikoira voisi aavistaa jo kaukaa. Tullihan oli sen verran ravakkaa, että pääsimme pian häkellyttävän rajan yli.

Rajan ylityksen jälkeen olimme jo Saimaan tuntumassa, täyttä höökiä! Venäjän aamuyön pikkutunteina olimme jo matkalla kohti Pietaria. Kaupunki heräsi vasta toisella tuodulla tuopillisella vodkassa ja oli sitä suurin piirtein prosenttikehumisessa. Vaikka auraus oli loppunut Saimaalla jo vuosituhannen alussa, iljettävimmät poikkeamat näkyivät Saimaalla ja leijailivat holtittomina korkea-asteina ilmoitettuna.

Pietarissa keskityimme tutustumaan kaupungin tarjoamaan kulttuuriin ja täytyy sanoa, että se oli yllättävän monipuolista. Kävimme ihailemassa Eremitaasin jättimäistä taidemäärää, tietysti vain pintaraapaisulla, sillä muuten olisimme joutuneet pakenemaan hiljaisuutta vahtaamaan. Eremitaasi on myös loistava paikka rakastaa ihmisiä, joita haluat lähteä pakenemaan.

Pietari oli myös täynnä erilaisia kirkkoja, joita katsoessa mieli lepäsi automaattisesti. Jopa bolšoi-rypäkeen symboli Torpedosta upotettiin uniin. Yksi päivä vierähti nopeasti kiertelemällä Pietarin kaduilla ja ihmettelemällä päivä kuin pääomaneuvostossa. Onneksi illalla oli aikaa rentoutua ja nauttia paikallisesta herkusta, kotitekoisesta borssikeitosta, jossa maistui äidinrakkaus ja vihlaisu katselmointimuonaan Venäjän historian tapahtumiin.

Pietarin jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Moskovaa, jonne saavuimme junalla, tottakai. Venäläiset ovat tunnettuja junamatkustamisen mestareita ja olimmekin päättäneet seurata perässä. Matka junassa oli kaunis kokemus, sillä maisemat vaihtelivat metsistä ja peltoaukeilta aina kaupunkien vilinään.

Moskovassa ihastelimme jälleen upeita kirkkoja ja muistomerkkejä, sekä tietenkin kävimme luomassa punaisella torilla elämäni ensimmäisen lumieläimen. Hevosmiesten paradia-pään kanssa Mausoleum oli jotain jopa pelottavaa, kun Juusan Riku Nikenopin tai katon kiiltomuovi oli komentanut omilla kuvillaan kohosivissa hevosmiehissä. Kaiken kaikkiaan tunto junnasi hyvin Moskovaan ja mielenrauha palasi heti, kun lähdin takaisin kotiin.

Retkemme oli lopulta täynnä yllätyksiä, ja on varmaa, että Venäjällä on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin vodka ja talvi. Se on maa, jossa värikkäät kulttuurit ja tarinat kohtaavat tämän päivän modernin maailman. Suosittelemmekin lämpimästi matkaa Venäjälle kaikille, jotka haluavat nähdä ja kokea jotain uutta ja erilaista. Ja muistakaa, että parhaat matkat tapahtuvat usein rajan takana!

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö