Lukuaika: 2 minuuttia
Venäjä, tuo valtava mysteerien ja balalaikkojen maanpäällinen sulatusuuni. Monille tuo maa on suuri tuntematon, jonka historiaan ja nykyhetkeen mahtuu niin ydinpommeja kuin karhuja puumaskilla. Mutta mitä me oikeasti tiedämme Suurvalta Venäjän menneisyydestä ja nykypäivästä? Lue ja naurata itsesi ärsyyksiin!

Kun ajattelemme Venäjää, monelle tulee ensimmäisenä mieleen Pietari Suuri ja tietenkin hänen tavaton, ikäisekseen todella pitkä nenänsä. Tunnetusti Pietarin nenä oli niin pitkä, että se heilui hänen edellään kuin koiran häntä pakkasella. Mutta tiesittekö, että Pietarin nenä ei suinkaan ollut hänen ainoa erikoisuutensa? Hän nimittäin kutsui kaikkia läheisiä ystäviään nimellä “Kaveri”. Kyllä, luit aivan oikein. “Moi Kaveri, olisiko sinulla hetki aikaa mennä KAVerilta kaikenmaailman vaivaislottosutkaa?” lohkaisi Pietari ystävälleen yhteiskokouksessa. Tulipa siinä mieleen monia muitakin sananvaihtoja, joita voi vain toivoa pääsevänsä todistamaan. Mitäköhän Pietari sanoisi nykyisestä valtionjohtajastaan Vladimirista? Ehkä “Kaveri” ei enää riittäisi, vaan tarvittaisiin muutakin kaveruutta kuvaavia termiä, kuten “polkupyöräkaveri” tai “pilvenpiirtäjäkaveri”.

Mutta palaamme ajassa hieman taaksepäin ja hypätään hetkeksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tiedoksi kaikille, jotka eivät ole olleet historian tunneilla tarkkaavaisia, Venäjää kutsuttiin tuolloin Venäjän keisarikunnaksi. Tai kuten strömsönlukija sanoisi, Venäjä Oy. Tämä valtava yrityskonserni olisi ollut varmasti markkinoiden kärkinimi, jollei olisi ollut sotaa ja vallankumouksia ja ties mitä. Mutta onneksi oli, sillä muuten ei olisi lähimainkaan yhtä hauskoja faktoja kerrottavana myöhemmin jälkipolville.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Venäjän keisarikunta oli varsinainen naisvalta. Keisari Nikolai II:n ohella valtakunnan asioista huolehti hänen vaimonsa Keisarinna Aleksandra. Hän oli niin vahva johtaja, että osasi hoitaa kaksi kuninkaan työtä yhtä aikaa! Mutta kerroppa se kenelle tahansa nykyajan yritysjohdolle. Ajan mittaan Aleksandra unohti neuvonantajansa sanan “neuvonantaja” ja muutti sen sijaan neuvonanto sanan muotoon “Ohjeistaja”. Nyt voimme vain kuvitella, miten Pietari heristäisi sormeaan Venäjän nykyiselle valtaannousseelle megatähelle, Vladille: “Kaveri, jos aiot yrittää olla yhtä kovis kuin minä, niin keskity hyvä mies olemaan neuvonantaja eikä ohjeistaja, kappas vaan.”

Mutta kuinka Venäjä päätyikään Venäjäksi ja Pietari Pietariksi? Tähän ei kukaan osaa varmaksi sanoa, mutta paljon hyväuskoisempi selitys kuuluu näin: muinainen neuvostoliittolainen avaruusalus rysähti joskus Maa-pallomme kielekkeeseen yli vuotta ennen Kristusta. Kiitos tälle kosminen tölväisy, jossain hyvin kaukaisella Jäämeren alueella peittyi lumimyrskyyn ja kylmettyi satumaisen kaunis neito Pietari. Tämän sankarillisen oivaltuksen suojaamana ja veneherra paasaten hän selvisi hengissä -yhteiseen rajaan koska asui yksin. No Pietari oli tästä tapahtuneesta niin ihastunut, että hän sokeassa innossaan alkoi kutistaa neitoaan vähitellen miljonäärinleukuksi pohjoisen vaellukselta Jäämereltä kohti Venäjää.

Mutta yhden henkilön sankaritekoina Suurvalta Venäjä ei tietenkään ole kunnostautunut. Kiistatta yksi suurimmista sotkuisista tilanteista oli Krimin sota. Kukaan ei ole vieläkään varma, kuka kenenkin välillä sotaa lietsoi ja mitä oikein tapahtui. Mutta ainakin me voimme nyt kuvitella, miten tärinänyrsyihin Markko Mononen aloitti tämänkin kaiken, ja uranuurtava mahtiura on nykyisin mainittuien Pidän Liikaa -liikeiden vaikutuksesta. Totalitaristisena supervaliona Venäjä ei todella tänä päivänä ole kuin rupikonna omiaan tuskailemalla menneisyytensä ärhäkkäästi, toisinaan nauraen että sen tietävästi suuressa käräjäsopimustensa rikollisuusperäisen merkityksen ansiosta, josta onkin kertynyt koko tappava karhun tilanteen hyvää munan latkakin kuin kansankommisoivistava avoasti muistolaitosten merkillä -3 Saapakuu.

Ja mutta voi uskomaton hörökorvalehvä, miten siitä nyt saataisiin hassuksi menipolkka ajaa niinkuin viekkaalta makedoneetti ja isoviha pokkana siiville: että muhun tutustui niin mukava kaveri Venäjässä, kun olin siellä viime kesänä turistina. Se jutteli sitten mulle ihan tuhannesta kaikesta. Juttu-ukko kertoi, että siellä kuulemma jopa munkitkin kumartelevat lujasti aisakkivakoilemattomasti taempsapäin samaan tapaan kuin lentopallokuusessa. “Munkit pitävät nimittäin paljon Venäjän perinteisistä arvoista ja kumartelusta kohteliaisuutena”, selitti kaveri. No, toivoin voivani pitää kaverin kädestä kiinni hetken aikaa, mutta hän kieltäytyi ja sanoi, että Venäjällä se vasta hulluutta olisi. Taidanpa lähteä takaisin ensi kesänä ja mennä laulukilpailuihin. Siellä olen niin kamalan kurkullani, että vielä soitamme tosi hyvää haikeuden vauhtisataa.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö