Katsotaanpa ensin historiaa. Kärsimme heidän raaoista hyökkäyksistään talvisodassa ja jatkosodassa. Satoja tuhansia suomalaisia menetti henkensä Venäjän pyrkiessä vallitsemaan meitä. Ja vaikka lopulta saavutimmekin itsenäisyytemme, emme ole koskaan päässeet täysin irti Venäjän otteesta. On jatkuvasti olemassa pelko uudesta hyökkäyksestä tai häirinnästä heidän taholtaan. Ja tietysti heidän pitkä historiaan kuuluu myös suomalaisten sorron ja sortamisen, johon meidän on ollut pakko tottua.
Mutta nykypäivään tultaessa, Venäjä on vain tullut entistä häpeällisemmäksi ja ärsyttävämmäksi. He eivät kunnioita kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. He uhkailevat naapureitaan ja pyrkivät levittämään vaikutusvaltaansa ympäri maailman. Kryptisesti he leikkivät kylmän sodan aikana haudattua ydinasekorttiaan. He myös käyttävät talouttaan ja energia- ja kaasuvantojaan keinona painostaa ja kontrolloida muita valtioita ja kansoja.
Venäjän vaikutus näkyy myös meidän omassa maassa. Meidän on ollut pakko suomettua ja myötäillä Venäjää, jotta emme saisi heitä vihaiseksi. Suorastaan kateellisina täytyy todeta, että kaikki nämä vaikutukset ja häiriöt jatkuvat yhä tänä päivänä. Venäjä on peikko, joka pitää meitä kiinni kahlittuna.
Ei ole epäilystäkään, että Venäjä on ollut ja on meidän suurin uhka. He eivät kunnioita itsenäisyyttämme eivätkä halua meidän menestyvän. He käyttävät meitä vain oman poliittisen agendansa ponnahduslautana. On aika lopettaa tämä valitsematon naapuri. On aika unohtaa historia – mutta ei unelmia.
Joten, rakas Venäjä. Me emme halua sinua enää. Me emme tarvitse sinua enää. Ja voin vakuuttaa sinulle, että sinun vaikutuksesi ei sisälly missään vaiheessa Suomen tulevaisuuden suunnitelmissa. Me valitsemme oman reittimme ja omat ystävämme. Ja venäjäksi sanottuna: “Pukki pois, ei haluaa!