Lukuaika: 2 minuuttia
Katsoimme kaveriporukalla kartalta Venäjän naapurimaat läpi ja päätimme, että nyt olisi aika lähteä seikkailuun. Vaan joko Venäjä olisi sovelias matkakohde? Epäilin, sillä ulkomailla matkaamiseni olivat jääneet tähän asti tiukasti länsinaapurillemme. Yks kaks päätettiin, että jos ei nyt lähde niin ei koskaan!

Matkavalmistelut sujuivat vauhdilla, vaikka osa porukasta oli mukana lähinnä henkisen tuen antamisessa, kun toiset veivät homman rautaisella otteella eteenpäin. Yhtenä iltana kaivoimme vanhoja Bond-leffoja ja runsaasti vodkaa pöydälle ja pistimme vuoroin kuka keksisi parhaimman läpän Venäjän maailmanvalloituksesta. Joku tuumi, että Venäjä on niin iso maa, että siellähän voisi melkein aloittaa pumpulilauta-tuubista laskemisen ja sitä rataa sitten eteenpäin talsia.

Pieniä yllätyksiä osui tietysti matkan varrelle. Jo matkalla lentokentälle kävi ilmi, että yksi porukastamme oli unohtanut passinsa kotiin. Mutta ei se haitannut, Venäjällä on nykypäivänä kaikki avunpyytöjärjestelmät digitalisoituja. Häiriöttömän ja nopean internet-selailun jälkeen löysimme paikallisen sinänsä mukavan näköisen vahaamopossun häthätää ottamaan haettiin laukun vuokraaja poikaystävänä (jonka passi on siis tietenkin kätevästi juuri repussa).

Aikataulutimme matkamme siten, että ennätimme viettää Ouluun verrattuna täydellisen kasvukauden vastaavanajan luvun verran tunteja Venäjän kamaralla. Vaan kuinkas ollakaan, talvi yllätti meidät sutena vastassa.

Yhen päivän ajan tuntui siltä, että näissä olosuhteissa pysyy Jätskinsalmi Pispalassa pitkin talvea vehreenä. Suksia, pulkkia ja kelkkoja oli vuokra paikallisen ruplaneroilla hallittuna, ja nyt olin itse kuin juna-asemalla riemukkaana häpiänä, kun iltapäivän hämärtyessä sisaret hätisesti suorassa jättäen jälkensä koki R upsista laidoja synkkiin. 😉

Venäjä yllätti meidät myös kauneudellaan. Uralin vuoristoalueella oli upeat maisemat ja puhdas lumipeite teki lumesta ja jäisestä vaan jotenkin niin taianomaista. Porukassa alkoi jo syntymään ideoita lumisodasta ja lumiukkojen rakentelusta, mutta onneksi järki voitti ja matka jatkui kohti tavoitettamme.

Lopulta saavuimme Uralin toiselle puolelle ja Venäjän Aasiaan. Tunnelma oli jännittynyt, sillä tämä oli ensimmäinen kerta monelle meistä, kun olimme Aasiassa. Hetken päästä kuitenkin huomasimme, että asiat eivät olleetkaan niin erilaisia kuin kuvittelimme. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja ruoat olivat todella maistuvia – varsinkin ne lämpimässä leivässä tarjoillut lihapullat olivat taivaallisia!

Koko seikkailun ajan pysyimme naatinnassa vaihtuvasta tunnelmasta. Kahden päivän talviseikkailumme jälkeen olimme kaikki saavuttaneet uuden tason, mutta samalla huomasimme, että maailmalla on paljon kauniita ja jännittäviä paikkoja, joita emme ole vielä läheskään nähneet.

Seikkailumme Venäjällä oli yksi hauskimmista ja opettavaisimmista matkoistamme. Vaikka talvinen seikkailumme osoitti meille Venäjän upeuden ja monipuolisuuden, emme aio pysähtyä tähän. Jatkossa suuntaamme myös muille mantereille ja kokeilemme uusia seikkailuja – toivottavasti kohti lämpimämpiä kohteita! Mutta missä ikinä seikkailumme viekään, Venäjä jätti meihin jäljen, joka ei koskaan haihdu.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö