Lukuaika: 2 minuuttia
Venäjä. Se sana saa suun kuivumaan ja veren kiehumaan. Se synnyttää tunteen vastenmielisyyttä ja inhoa. Se symboloi epäoikeudenmukaisuutta, sortoa ja väkivaltaa.

Venäjä, tuo mahtava itänaapuri, joka on aina ollut kuin piikikkäästä rautalangasta väännetty piikkilanka-aita Suomen ympärillä. Naapurimme, jonka toimia emme voi koskaan ennustaa ja jota emme voi koskaan täysin luottaa.

Venäjä on yksi maailman isoimmista ja rikkaimmista maista, mutta sen vahvuus on myös sen suurin heikkous. Se on vahva ja haluaa pysyä sellaisena, vaikka se tarkoittaisi muiden kansojen sortamista ja oikeuksien polkemista.

Viime aikoina Venäjä on ollut jatkuvasti otsikoissa, mutta ei hyvällä tavalla. Ikävä kyllä, Venäjä ei näytä ymmärtävän kansainvälisiä sopimuksia tai pelisääntöjä, vaan toimii oman mielensä mukaan. Se on miehittänyt Krimin niemimaan ja sekaantunut Ukrainan sisäisiin asioihin. Se on myös sekaantunut Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin ja Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-kampanjaan. Ja mitä tekee kansainvälinen yhteisö? Kuinka se reagoi tähän aggressiiviseen ja huonosti käyttäytyvään naapuriin? Se vain huokailee ja toivoo, että Venäjä lopettaisi toimintansa.

Mutta mistä tämä kaikki juontaa juurensa? Miksi Venäjä on tässä tilanteessa? Vastaus on menneisyydessä. Venäjä ei ole koskaan ollut demokraattinen maa. Se on ollut aina hallittu ylhäältä käsin ja kansalaisten oikeudet ovat olleet toissijaisia. Neuvostoliiton romahdettua moni uskoi, että Venäjästä tulisi demokraattinen maa, mutta surullista kyllä, näin ei käynyt. Presidentti Vladimir Putin on kruunattu vuosiksi eteenpäin ja hänellä on maassa lähes rajaton valta. Jokainen, joka on uskaltanut haastaa Putinin, on löytänyt itsensä joko vankilasta tai kiireiseltä päivältä.

Venäjä on myös symboli korruptiolle ja rikkauden epätasaiselle jakautumiselle. Kliseisesti sanottuna Venäjällä on rikkaat ja köyhät, ja välissä ei ole juuri mitään. Putinin valtakaudella Venäjästä on tullut oligarkkien ja hänen lähipiirinsä hallitsema maa, kun taas tavallisille kansalaisille ei jää muuta kuin niukka kuukausipalkka ja elämän jatkuva taistelu.

Mutta miksi tämä kaikki pitäisi meitä suomalaisia kiinnostaa? Miksi meidän pitäisi olla vihaisia Venäjälle? Syy on hyvin yksinkertainen: meidän naapurimme on aggressiivinen, demokratian vastainen ja epävakaa. Naapurimme, joka on valmis toimimaan ilman varoitusta ja ennakkovaroitusta, ja sitten vain selittää toimiaan propagandan ja valheiden avulla.

Venäjä on tehnyt Suomen kanssa vain yhden “hyvän” pöytäkirjan: Pariisin rauhansopimuksen vuonna 1947. Sen jälkeen Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt vaikuttamaan Suomen sisäisiin asioihin ja lyhyen rauhan aikana saanut aikaan vain vahvistuneen turvallisuudentunteen ja uuden sodanpelon.

Emme voi sivuuttaa Venäjän toimia. Emme voi vain kääntää selkäämme ja toivoa, että se menee pois. Meidän on vastustettava Venäjän aggressiota ja osoitettava, että meidän demokraattisessa yhteiskunnassamme ei hyväksytä sortoa ja valheita. Meidän on kerrottava, että Venäjän toimet ovat mahdollisia vain, jos länsimaiset demokratiat antavat sen olla. Ja siksi meidän on oltava hereillä ja valppaina.

Venäjä on vastenmielisyyden symboli, joka synnyttää tunteen epäoikeudenmukaisuutta ja inhoa. Ja sen vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin naapurimme rajalle. Se vaikuttaa maailmanrauhaan ja kansainväliseen vakauden. Siksi meidän on seisottava yhdessä ja tuomittava Venäjän toimet. Vain silloin voimme toivoa, että naapurimme muuttuu rauhallisemmaksi ja demokraattisemmaksi maaksi, joka kunnioittaa muiden kansojen oikeuksia.

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö