Lukuaika: 2 minuuttia
Venäjä, tuo maailman suurin valtio ja Putinin valtakunta. Moni meistä suomalaisista on varmasti miettinyt, että miltähän siellä Venäjällä oikein näyttää ja mitä siellä tapahtuu. No, nyt voisin hieman valaista teitä tähän mystiseen maahan omien kokemuksieni ja hieman huumorinkin kautta.

Matka Venäjälle alkaa jo heti rajalla, kun tullissa tietokoneet havaitsevat suomalaisen passin ja laulavat ilosanomaa “Suomen neito on saapunut” ja tarjoilevat samalla lasin vodkaa. Valitettavasti tätä huikkaa ei anneta matkailijoille, vaan se juodaan tullivirkailijoiden toimesta ikään kuin tervetuliaistoivotus.

Venäjän historiasta tuli mieleen, että jopa meidän vanhat koulukirjamme muistavat mainita, että Pietari Suuri toi Venäjän Venäjälle. No, en ole varma oliko juurikin silloin syntynyt sanonta “Venäjän suuruus lähtee varpaista”, sillä Pietari oli kuulemma lyhyenpuoleinen mies, eikä se ollut koskaan kehdannut nostaa kättään tässä kysymyksessä.

Seuraavaksi hypätään Pietarin suuren mahtipontiseen toivottajaispuheeseen. “Tästä päivästä alkaen te olette Venäjän lumoissa, olipa se sitten kaunista tai rumaa lumoa, ja lumi vain lisääntyy teitä katsellessa.” Hmm, hieman epäilyttävältä kuulostaa, mutta katsotaan nyt mitä tämä lumo oikein pitää sisällään.

Ensimmäinen pysäkki matkalla Venäjän lumiin on Moskova, tuo kaupunki jossa kaikki on kultaista. Itse en kuitenkaan nähnyt yhtäkään kultalaattoja jalkojen alla, mutta ehkä pikkuruinen hameeni oli tullut tiensä päähän ja piti vaihtaa haaremihousuihin, koska ilmeisesti pukeutumiskoodina oli kultaista.

Moskovassa kannattaa ehdottomasti käydä Punaisella torilla ja tuijottaa Kremlille päin. Kerrotaan, että joidenkin matkailijoiden päässä alkaa soimaan tällöin “Moskovan kaunotaan moista”, mutta olen rauhoittelevinkin, että se johtuu vain ihan normaalista ilmiöstä, nimittäin korvien soimesta.

Seuraavaksi pääsenkin jo Pietariin, Stadistaan vanhaksi kunnon neuvostoliittolaiseksi kutsuttuun kaupunkiin, jossa jokainen rakennus on kuin tarinasta astunut suoraan kadulle. Ainoa asia mikä tuntui puuttuvan, oli neuvostoliittolainen musiikki taustamusiikkina. Onneksi ei tarvinnut kauaa odotella, sillä ensimmäisen ravintolan ovesta astuessani, sieltä alkoi soida “Kalinka-malinka”.

Mutta ei Venäjä ole pelkkää kultaista Moskovaa ja tarinakaupunki Pietaria. Myös maaseutu ja luonto näyttävät parhaansa. Olin aivan myyty, kun sain valokuvattua harvinainen ja uhanalaisen lajin, nimittäin karjalanpiirakan juuri ennen kuin se oli kokonaan syöty.

Kulttuuriin kuuluu Venäjällä myös sauna, joka on nimetty “banya”, ja joka on kuulemma suomalaisen saunan täydellinen vastakohta. Voi olla, että kuumuuden sijaan banyassa haetaan enemmänkin henkistä kasvua, sillä sen verran puhdas oli tunnelma saunomisen jälkeen.

Venäjä on suuri maa, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Mutta yksi asia on varma, täällä tulee myös syötyä ja erityisesti juotua. Henkilökohtaisesti rakastuin venäläiseen ruokaan, varsinkin blineihin, joiden päällä oli niin paljon kultaa, että niitä olisi voinut esitellä vaikka pankissa kuin kallisarvoista sijoitusta.

Loppujen lopuksi voin sanoa, että Venäjä ei jätä kylmäksi, vaan luo huikean lumon ja jättää jälkeensä paljon tarinoita kerrottavaksi. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa Venäjän lumot valtaavat meidät kaikki ja tanssimme troikkaa kultaisilla kaduilla. Se olisi seikkailu se!

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö