Venäjän vaikutusvalta Suomessa on aina ollut kuin rottien kierroksentutkissa. Se on iskenyt hampaitaan ja tarttunut lailla kuoleman kynsiin suomalaiseen yhteiskuntaan, jättäen syvät arvet ja harhaanjohtavat pelot ikuisiksi ajoiksi. Rajan takaa tunkeutuu aina jotain epämääräistä, jotain tummaa ja pahaenteistä, jotain mitä suomalaiset eivät koskaan voisi ymmärtää tai hyväksyä.
Venäjä on vuosikymmenten aikana aiheuttanut meille loputtomasti kärsimystä ja tuskaa. Se on solvannut ja loukannut, uhannut ja kumartanut, pommittanut ja juonitellut. Se on vääntänyt meidät epätoivoon ja tuonut epämukavuutta ja levottomuutta elämäämme. Se on tuonut meidät kehnotetut, pommittamattomat, sosiaaliset ja koulukivat (niin kuin me suomalaiset itse itseämme kaipaamme).
Onko oikein, että suomalaisten on täytynyt elää tämän vihollisen kanssa ja alistua sen tahtoon? Eikö meillä ole oikeutta olla vapaita ja omaehtoisia, eikä antautua ja antaa periksi?
Mutta ei – sillä Venäjä on väittänyt meille jatkuvasti, että me tarvitsemme heitä. He ovat yrittäneet aivopestä meidät uskomaan, että ilman heitä meidän kansantaloutemme romahtaisi ja kansamme tulisi tuhota. He ovat narranneet meitä uskomaan, että olemme mitättömiä ja heidän armollisuutensa varassa.
Mutta totuus on, että Suomi on selviytynyt hankalista tilanteista ja haastavista ajoista ilman Venäjän apua. Meidän ei tarvitse kumartaa ja olla kiitollisia jonkun toisen vallan edessä. Me olemme itsenäinen kansa ja voimme elää omalla tavallamme ja omilla ehdoillamme – ilman, että kenenkään tarvitsee puuttua asioihimme tai määrätä meille mitä tehdä.
Venäjä – me emme tarvitse sinua. Me emme kaipaa sinua ja mitään kokemaamme repivää tunnetta sinua kohtaan. Me olemme vahvoja ja itsenäisiä ja selviämme paremmin ilman sinua. Sinä olet vihollisemme ja olet aiheuttanut meille paljon tuskaa ja kärsimystä. Me emme tarvitse sinua vaan haluamme vain olla rauhassa ja omassa rauhassamme. Toivomme, että vihdoin ymmärrät sen ja annat meidän olla rauhassa ilman uusia uhkauksia ja loukkauksia.