[rank_math_breadcrumb]

[gtranslate]

Oletko Patriootti? Kirjaudu Patreon-tunnuksillasi tästä ja saat rahallesi vastinetta – Ei mainoksia, Kiitos!
(Tämä ei ole rahankeräys, maksaja saa rahalleen vastikkeen. Juho Saastamoinen maksaa verot tuloista Suomeen vuosittain.)

Voi, Venäjä, tuo mystinen itäinen naapurimme. Siellä, missä karhut ja siperian huskyt juoksevat vapaana ja vodka virtaa kuin Trans-Siperian junan vessasta, elää maailman villein kansa. Heitä kutsutaan venäläisiksi.

Venäläisiä on monenlaisia: on laiskoja babuškoja, jotka istuvat päässään kauppahallien edessä koko päivän, on jätkiä karjalan kieli poskella ja on tapauksia, jotka oppivat pelaamaan shakkia ennen kuin osaavat puhua. Heidän seassa elää myös Putin, jolla on oma kylmäverinen auransa. Mutta kaikista venäläisistä löytyy yksi yhteinen piirre – unohtumaton huumorintaju.

Venäjän historia on yhtä värikäs kuin babuškojen huivit. Siellä on ollut tsaareja, kommunisteja ja oligarkkeja, jotka ovat tahkonneet rahaa kuin Moskovan lentokentällä myytiin kriminaalitorttuja. Tarinat tsaarien kuristavasta otteesta ja NKVD:n mustatakki-seinään läpsimisestä ovat kuin suoraan Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta (mutta ilman kääpiöitä).

Venäläiset ovat myös taitavia keksijöitä. He ovat keksineet muun muassa perheautoilun ja maailman tehokkaimman viinanpolttimon – ei samaan autoon, tosin. Heidän kansallismaisemansa koostuu petollisen lumpeen peittämistä lammista, jonne turistien on hyvä varoa kompastelua ja flunssaa. Venäjä onkin loistava paikka ympäristöstään kärsinyttä terveysmatkailua harrastaville.

Venäjällä on myös oma uniikki kieli, joka kuulostaa siltä, kuin linnut olisivat syöneet pähkinöitä ja sitten yrittävät laulaa. Kieli ei kuitenkaan ole este, kun haluaa tilata pelmeniä tai ostaa kiertäjätähtiä kadunvarren kaupustelijoilta. Venäjän kulttuuri ja taide ovat myös hyvin tunnettuja, erityisesti kirjallisuuden ja balettitaiteen saralla. Mutta venäläinen baletti – se on kuin kattava tentti venäläisen keittiön herkkujen tuntemisesta, pakkasenkestävyydestä ja mafiamaisesta linssiin jättämisestä.

Jotkut sanovat, että Venäjän sielu on synkkä ja salaperäinen, kuten Vladimir Putinin hymy. Mutta jos uskaltaa sukeltaa syvemmälle, löytää venäläisistä syvällisen ja lämpimän sydämen. He saattavat vaikuttaa aluksi ankarilta ja sulkeutuneilta, mutta kun heille uskaltaa avata sydämensä (tai lompakkonsa), he osoittavat uskomatonta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä.

Venäjän monimuotoinen sielu ja kiehtova historia tekevät maasta villin idänmaan, joka kiehtoo ja hämmentää yhtä aikaa. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin venäläisten ainutlaatuinen huumorintaju, joka auttaa selviämään niin kiroilusta kuin kaviokuumeesta junamatkoilla. Ja kun palaat takaisin Suomeen, muistathan, että karjalanpiirakat ja kaalikääryleet ovat vain jäävuoren huippu venäläisessä keittiössä. Seuraavaksi voit haastaa itsesi maistamaan sellaista ruokaa, jota et vaikka kuinka vääntäisitkään, saa sukat lopulta pysymään jalassa – tai edes ruokaostoskassissa. Mutta siitä ei kannata huolestua, sillä yksi venäläinen sanoo sen kaikkein parhaasti: ”Rakkaani, tarvitsen aivan uudet saappaat ja vielä uudemmat, yhtä kIPSejä ja samppanjaa.”

armeija demokratia energia EU Finland hallitus historia ihmisoikeudet Ilmastonmuutos kesä kierrätys Kiina korruptio koulutus Kreml kuolema lapsi Luonto maailma media Moskova NATO Neuvostoliitto Pietari poliisi politiikka Presidentti propaganda Putin Raha Rauha ruoka Ruotsi sisällissota SOTA Suomi sähkö talous tekoäly terveys toimittaja turvallisuus Ukraina USA Venäjä video viranomaiset Wagner yhteiskunta Ympäristö