Etusivu > “Harmaa arkiaamu: kahvia nukkumatin kanssa” #aamu #huumori #kahvi

2024/06/07 16:06

Lukuaika: < 1 minuutti

Herään aamulla herätyskellon raivokkaaseen soittoon kuin se yrittäisi voittaa karaoke-kisan. Silmäni aukeavat juuri sen verran, että tajuan olevani edelleen elossa ja että maailma on edelleen harmaa. Ei siis mitään uutta auringon alla – paitsi ettei sitä aurinkoa näy missään.

Kämpän lattia tuntuu kylmemmältä kuin jääkaapin takaseinä. Raahaudun keittiöön kuin zombi, joka on unohtanut, mitä aivot ovat. Siellä odottaa pelastus, tuo tumma, kuuma ystäväni: kahvi. Se on kuin nestemäinen auringonpaiste, joka lupaa valoa ja lämpöä tähän harmauteen. Tai ainakin pitää minut hereillä sen verran, että en kaadu nenälleni.

Kahvinkeitin, tuo modernin maailman pyhä reliikki, murisee ja puhisee kuin vanha traktori. Jokainen tippa on kuin pieni lupaus siitä, että tästä aamusta voi selvitä hengissä. Kun ensimmäinen siemaus kahvia osuu huulilleni, tunnen itseni jälleen ihmiseksi. Tai ainakin vähemmän kiukkuiseksi zombiksi.

Nukkumatti näyttää olevan edelleen paikalla, vaikka aamun pitäisi olla sen vapaapäivä. Se istuu keittiön nurkassa ja katselee minua kuin odottaen, että lähden takaisin sänkyyn. “Ei tänään, kaveri”, sanon sille hiljaa. “Meillä on kahvi. Meillä on toivoa.”

Aurinko nousee jossain pilvien takana, mutta se ei haittaa. Kahvi on ainoa aurinko, jonka tarvitsen. Aamu alkaa hitaasti kirkastua, ja Nukkumatti luovuttaa viimein ja lähtee pois, ehkä hakemaan lisää unihiekkaa. Sillä välin minä valmistaudun kohtaamaan päivän haasteet – tai ainakin yritän olla polttamatta toista paahtoleipääni.

Harmaa arkiaamu on täynnä pieniä iloja: se hetki, kun kahvi alkaa vaikuttaa, ja se hetki, kun tajuan, että viikonloppu on taas yhden päivän lähempänä. Ja vaikka aurinko ei näyttäisi naamaansa koko päivänä, tiedän, että minulla on aina kahvia ja huumoria – kaksi parasta keinoa selvitä harmaasta arjesta.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 11:12:39