Etusivu > Kesälomamatka Lappiin poroja ja yöttömiä öitä ihaillen. #Lappi #Kesäloma #YötönYö #Poroja #SuomiMatkailu #Luontoelämyksiä

2024/06/07 13:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Kun kalenteri kertoo kesän saapuneen ja aurinko paistaa niin, että naapurinkin varjo näyttää lomalta, on aika miettiä kesälomamatkaa. Suuntasin tänä vuonna Lappiin, tuohon maagiseen paikkaan, jossa yötön yö tarkoittaa auringon hellittämätöntä yritystä saada rusketusraja aikaan. Pakko ihailla auringon sinnikkyyttä, vaikka eihän siitä mustikoiden kypsymiseksi ole.

Heti kun juna saapui Rovaniemelle, huomasin, että porot ovat täällä kuin liikenneympyrät Helsingissä – kaikkialla ja aina yhtä yllättäen edessä. Jos luulit, että Helsingissä on ruuhkaa, et ole nähnyt mitään ennen kuin kohtaat poron perhepäivällisen keskellä tietä. Poro tuijottaa sinua kuin kysyen: “Mikäs kiire sulla on, etkö ole lomalla?”

Ensimmäinen yö Lapissa oli kuin olisi astunut Twilight Zoneen, mutta ilman Robert Pattinsonia. Aurinko päätti, että tänä yönä ei nukuta, ja taivaanranta hehkui kuin naapurin grillijuhlat. Yritin nukkua, mutta auringonvalo tunkeutui verhojen läpi ja teki tyynystäni valkokuumeen lähteen. Lopulta luovutin ja join kahvia aamuun asti – ainakin näin sen silmänräpäyksen, jolloin aurinko saattoi hieman haukotella.

Lapin luonto on niin kaunis, että se saisi jopa Tuhkimon tanssimaan kumisaappaissa. Maisemat ovat kuin postikortista, mutta ilman niitä ärsyttäviä tekstejä, kuten “Terveisiä Lapista!” – kiitos, tiedän kyllä missä olen. Vaelluspolut vievät sinut läpi metsien, joissa puut kuiskivat tarinoita menneiltä ajoilta ja hyttyset laulavat korvissa sinfoniaansa. Ja jos luulit, että hyttysistä pääsee eroon hyttysmyrkyllä, niin tervetuloa todellisuuteen – ne vain ottavat sen haasteena.

Eräänä päivänä päätin kokeilla porosafaria. Ajattelin, että mikä voisi olla hauskempaa kuin istua reen kyydissä ja antaa poron vetää minut läpi erämaan. No, voin kertoa, että poroilla on oma käsityksensä nopeudesta. Se on kuin ajaisi Ladan kyydissä moottoritiellä – maisemat vaihtuvat hitaasti, mutta ainakin on aikaa ihailla niitä.

Lopulta oli aika palata kotiin, ja vaikka olin saanut yöttömästä yöstä tarpeekseni ja porojen tuijotuksesta traumoja, täytyy sanoa, että Lappi jätti sydämeeni pysyvän jäljen. Oli aika sanoa hyvästit poroille ja keskiyön auringolle, mutta tiedän, että palaan vielä takaisin – ehkä ensi kerralla otan mukaani pimennysverhot ja porolle lahjaksi nopeusrajoituskyltin.

Kiitos, Lappi, olit hulluudessasi täydellinen.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 03:30:13