Etusivu > “Kun itikat käy pieneen ihmiseen isoon kiinni.” #kesä #suomi #huumori #itikat #lomafiilis

2024/06/07 23:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Ah, Suomen kesä! Se on kuin juhannustaiat: täynnä taikaa ja varsinainen mysteeri. Muistan, kun olin pieni ja vanhempani veivät minut ensimmäistä kertaa mökille. Isäni, viikinkien jälkeläinen, seisoi järven rannalla kuin Väinämöinen konsanaan, mutta yllättäen hänestä tuli kuin tuulimylly, joka heilutti käsiään ja löi reisiään. Ei, hän ei ollut keksinyt uutta tanssiliikettä – hän yritti vain selviytyä itikkainvaasiosta.

Itikat, nuo Suomen luonnon pienet vampyyrit, ovat kuin kesän oma tervetulokomitea. Ensimmäisenä iltana mökillä ne tulevat sanomaan: “Tervetuloa! Oletko valmis luovuttamaan verta?” Ja me, hyväuskoiset ihmiset, istumme siellä, shortsit jalassa ja t-paita päällä, kuin buffetpöytä odottaen nälkäisiä vieraita.

Kun itikat käy pieneen ihmiseen isoon kiinni, se on kuin koko suku olisi kutsuttu juhliin. Ensin tulee se yksi rohkea pioneeri, joka laskeutuu varovasti käsivarrelle. “Hei, kaverit, täällä on vapaata tilaa!” Ennen kuin huomaatkaan, olet kuin itikoiden palaverihuone, jossa kaikki pöytäkeskustelut pyörivät ympärilläsi.

Ja sitten on ne perinteiset keinot yrittää suojautua. Hyttysmyrkky, joka saa sinut tuoksumaan siltä kuin olisit juuri käynyt läpi kemiallisen hyökkäyksen. Tai klassinen hyttysverkko, joka näyttää siltä, että olet päättänyt nukkua keskellä kalaverkkoa. Mutta älkäämme unohtako sitä vanhaa kunnon savua. Mikään ei sano “romanttinen mökki-ilta” paremmin kuin istua nuotion äärellä, joka saa sinut itkemään enemmän kuin romanttinen elokuva.

Tietenkin, itikoiden puremat eivät ole vain fyysinen kokemus; ne ovat myös henkinen haaste. Kuka meistä ei ole kokenut sitä hetkeä, kun yrität nukahtaa, ja yhtäkkiä kuulet sen pienen, mutta mahtavan, korkeataajuisen ininän korvassasi? Se on kuin pienen itikan oma viulukonsertti, joka ei koskaan lopu. Ja sitten alat huitoa ympäriinsä kuin ninja, joka taistelee näkymätöntä vihollista vastaan.

Mutta sitten on se hetki, kun huomaat, että olet selvinnyt. Olet voittanut itikoiden hyökkäyksen ja seisot ylpeänä, vaikka käsivartesi ja jalkasi näyttävät pistekirjoitukselta. Ja silloin tiedät, että olet saanut todellisen suomalaisen kesäkokemuksen. Koska mikäpä olisi kesä ilman itikoita? Se olisi kuin sauna ilman löylyä, mökki ilman laituria tai juhannus ilman kokkoa.

Joten seuraavan kerran, kun itikat käyvät pieneen ihmiseen isoon kiinni, muista, että olet osa suurempaa tarinaa. Tarinaa, jossa suomalaiset seisovat ylpeinä, vaikka heitä purisi tuhat itikkaa. Koska me olemme suomalaisia, ja me selviämme kaikesta – jopa itikoista.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/16 22:08:02