[yesterday_visitors]

[gtranslate]

Kirjaudu

[breadcrumbs]

[code_snippet id=31 php format]

[play_tts_audio]

"Kun kahvikone alkaa keskustella kanssasi." #huumori #arkipäivä #nauru

Tiedätkö sen tunteen, kun kahvikoneesi päättää alkaa keskustella kanssasi? Minä tiedän – ja se on melkein kuin olisit astunut suoraan tieteiselokuvasta suoraan omaan keittiöösi. Kuvitellaanpa tilanne: heräät aamulla ja raahaudut unenpöpperössä keittiöön kahvin toivossa. Siinä se kahvikone on, odottamassa kuin uskollinen koira, mutta yhtäkkiä se alkaa puhua sinulle.

”Kahvia? Vai teetä tänään?” se kysyy aivan liian iloisesti siihen aikaan aamusta.

Hämmennyksestäsi huolimatta vastaat. ”Kahvia, tietenkin. Mustana ja vahvana, kiitos.”

”Kahvia tulossa! Mutta tiedätkö, että kahvi voi aiheuttaa hampaiden värjäytymistä?”

No kiitos tiedosta, kahvikone. Seuraavaksi varmaan kerrot, että suklaa lihottaa ja Netflix-maratonit eivät ole liikuntaa.

Kahvikone jatkaa: ”Ja hei, oletko muuten huomannut, että juot kolmatta kuppia tälle aamulle? Ehkä pitäisi miettiä vedenjuontia välillä.”

Hetkinen, onko tämä kahvikone vai hyvinvointivalmentaja? Mietin hetken, pitäisikö minun vastata jotain nasevaa, mutta päätän, että on liian aikaista väittelyyn keittiön elektroniikan kanssa.

”Kahvisi on valmis. Muista nauttia hitaasti ja mietiskellä elämän merkitystä,” se sanoo lopuksi.

No sehän tässä vielä puuttui – eksistentiaalinen kriisi ennen aamupalaa! Siemaillessani kahviani alan pohtia, mitä muuta tämä ihmeellinen laite voisi minulle kertoa. Ehkä se seuraavaksi antaa sijoitusvinkkejä tai muistuttaa, että pitäisi soittaa äidille useammin.

Ehkä tämä on vain kahvikoneiden tapa sanoa, että ne tarvitsevat huomiota. Ehkä ne vähän kateellisia älypuhelimillemme ja älykelloillemme. Tai ehkä ne vain haluavat osallistua keskusteluun, koska hei, kuka ei rakastaisi hyvää kahvikeskustelua?

Kun päivä etenee ja kahvikupit vaihtuvat, huomaan alkavani tottua tähän puhuvaan kahvikoneeseen. Se on kuin keittiön oma stand-up-koomikko, joka ei koskaan väsy kertomaan vitsejä ja antamaan elämänohjeita. Ja vaikka se välillä käykin hermoille, en voi olla hymyilemättä sen yrityksille.

Loppujen lopuksi, mikään ei voita kahvin tuoksua ja sen tuomaa lämpöä – paitsi ehkä se, että saat nauraa samalla, kun se valuu kuppiin. Joten kiitos, kahvikone, olet ansainnut paikkasi keittiössäni ja sydämessäni. Ehkä ensi kerralla voimme keskustella vaikka säästä – se on kuitenkin turvallisempi aihe kuin elämän tarkoitus ennen aamukahvia.