Etusivu > “Kun koira vie viimeisen leipäpalan #hupia #koirat #ruoka”

07.06.2024 20:15

"Kun koira vie viimeisen leipäpalan #hupia #koirat #ruoka"
Lukuaika: < 1 minuutti

Kun koira vie viimeisen leipäpalan

Aamu alkoi kuten tavallisesti: keittiössä tuoksui tuore kahvi ja paahtoleipä hyppeli iloisesti paahtimessa. Kaikki oli hyvin maailmassa, kunnes leipälautasella tapahtui jotain odottamatonta. Siellä, missä piti olla kaksi kauniisti paahdettua leipäpalaa, oli vain yksi. Toinen oli kadonnut kuin talvihelsinki helmikuussa – täysin näkymättömiin!

Epäilykset heräsivät heti. Ei kotona ollut muuta syyllistä kuin se nelijalkainen karvaturri, joka katsoi minua viattomin silmin ja heilutti häntäänsä. “Ei se voi olla hän,” ajattelin. “Ei tuo söpö otus koskaan tekisi mitään sellaista.”

Mutta sitten huomasin leivänmuruja lattialla – kuin Hanselin ja Gretelin polku suoraan koiranpetiin. Siellä se oli, syyllinen! Koira nukkui tyytyväisenä, maha täynnä ja kuono leivänmuruissa. En voinut olla nauramatta. Hän oli kuin pieni leipävaras, joka jäi kiinni itse teossa.

Yritin kysyä koiralta, miksi hän oli napannut leipäni, mutta hän vain heilutti häntäänsä ja haukahti iloisesti. Taisi vain olla sitä mieltä, että leipä oli parempi hänen mahassaan kuin minun suussani.

Päätin antaa anteeksi, sillä kuka nyt voi olla vihainen koiralle, joka varastaa leipäsi ja samalla sydämesi? Otin uuden leipäpalan, paahdoin sen ja tällä kertaa pidin tarkasti silmällä. Ehkä seuraavalla kerralla teen ylimääräisen palan – yksi minulle ja yksi pienelle leipävarkaalle.

Nauru on parasta lääkettä, sanotaan, ja se aamu toi mukanaan hyvän annoksen hupia. Ja vaikka koira vei viimeisen leipäpalani, hän toi mukanaan paljon enemmän – iloa, naurua ja muistutuksen siitä, että elämä on liian lyhyt murehtiakseen pienistä asioista. Joten jos koira vie leipäsi, naura mukana. Se on vain leipä, mutta nauru voi pelastaa päivän!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 12:31:56