Etusivu > “Kun naapuri lainasi ruohonleikkurin, sainkin sianpään.”

#naapuri #sianpää #ruohonleikkuri #yllättävää #huumori

07.06.2024 18:51

Lukuaika: 2 minuuttia

Naapureiden kanssa eläminen on kuin osallistumista loputtomaan yllätysjuhlaan – koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Viime viikolla koin kuitenkin jotain, mikä sai minut harkitsemaan muuttoa erakoksi Lappiin.

Kaikki alkoi täysin viattomasti. Naapurin Pekka, tuo charmantti mies, jonka nurmikko on aina täydellisessä kunnossa, koputti oveeni ja kysyi kohteliaasti, voisiko hän lainata ruohonleikkuriani. Pekan oma ruohonleikkuri oli kuulemma saanut siitepölyallergian ja kieltäytyi yhteistyöstä. Olin tietysti valmis auttamaan. Mikäpä siinä, ajattelin, annetaan Pekan hoitaa homma tällä kertaa, niin saan minä siemailla kahvia rauhassa.

Pekka nappasi leikkurin mukaansa ja lähti vislaillen takaisin kotiinsa. Ajattelin, että asia oli sillä selvä ja enempää ei tarvitsisi murehtia. Mutta, kuten elämä usein osoittaa, olin väärässä.

Seuraavana päivänä ovikello soi jälleen. Oven takana seisoi Pekka, mutta tällä kertaa hänellä oli kädessään suuri pahvilaatikko. “Kiitos vielä leikkurista”, hän sanoi ja ojensi laatikon minulle. “Tässä pieni kiitos.”

Avasin laatikon odottaen ehkä pullapitkoa tai kenties kukkapuskaa. Mutta ei, siellä se oli – sianpää. Kyllä, luit oikein. Sianpää. Eikä mikä tahansa sianpää, vaan erityisen ilmeikäs yksilö, jonka silmät tuntuivat seuraavan minua huoneessa kuin Mona Lisa.

Pekka hymyili leveästi. “Se on meidän perheen perinne, pieni kiitosapuri. Eikö olekin hieno?” hän sanoi ylpeänä. En tiennyt, mitä sanoa. Ehkä Pekan suku oli kotoisin jostain, missä sianpäät ovat tavallinen kiitoslahja? Tai ehkä hän oli vain katsonut liikaa kummallisia kokkiohjelmia.

Pekka poistui paikalta tyytyväisenä, jättäen minut ja sianpään kahdestaan. Siinä me tuijotimme toisiamme hetken, minä ja tämä karvaisen kiitollisuuden ilmentymä. Päätin, ettei sianpäälle ollut paikkaa olohuoneessani, joten siirsin sen keittiöön, jossa se sai uuden elämän jääkaapin yläpuolisena talismaanina.

Joka kerta, kun avaan jääkaapin, muistutan itseäni, että elämä on täynnä odottamattomia käänteitä. Ja että naapurit voivat yllättää sinut tavoilla, joita et osaa kuvitellakaan. Jos jotain opin tästä, niin ehkä sen, että ensi kerralla lainaan Pekalle jotain vähemmän arvokasta. Kuten ehkä lusikan. Tai paperiliittimen.

Elämä naapurustossa on kuin elokuva, josta et tiedä käsikirjoitusta etkä lopputulosta. Ja jos joskus tuntuu, että oma elämäsi on liian tavallista, muista vain: jossain joku on juuri saanut sianpään kiitokseksi ruohonleikkurista.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/22 04:22:36