Etusivu > “Kun naapuri varasti roskapönttöni” #naapurisota #kasku #käytännönpila

07.06.2024 19:16

"Kun naapuri varasti roskapönttöni" #naapurisota #kasku #käytännönpila
Lukuaika: 2 minuuttia

Olipa kerran tavallinen suomalainen naapurusto, jossa elämä kulki rauhallisesti – ainakin siihen asti, kunnes minun roskapönttöni katosi. Kyllä, luit oikein. Näin eräänä aamuna portin pielessä, että ilmassa oli jotain tavanomaista mystisempää. Roskapönttöni oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ja kaatopaikka oli yhtäkkiä varasparatiisi.

Ensimmäinen epäilykseni kohdistui tietenkin naapuriin, sillä kuka muu olisi niin lähellä ja niin epätoivoinen, että varastaisi roskapöntön? Kyseessä ei ollut mikään huipputeknologian roskapönttö, vaan ihan perinteinen, vähän nuhjuinen, mutta rakas pönttö. Naapuri, kutsukaamme häntä vaikka Pekaksi, oli aina ollut vähän outo. Hänellä oli tapana katsoa liian pitkään, kun ajoin nurmikkoa.

Kyllä, se oli ehdottomasti Pekka. Päätin selvittää asian, mutta en halunnut mennä suoraan syytöksiin. Sen sijaan päätin käyttää oveluutta ja huumoria aseinani. Laitoin ilmoitustaululle ilmoituksen: “Kadonnut roskapönttö. Viimeksi nähty naapurini pihassa. Jos löydät sen, tarjoan kahvit ja pullat!” Pekka käveli ilmoituksen ohi ja näytti siltä, että hänellä oli jotain mielessään.

Kun mitään ei tapahtunut muutamaan päivään, päätin ottaa käyttöön hieman radikaalimmat keinot. Pukeuduin salapoliisiksi – trenssitakki, suurennuslasi ja kaikki. Kävelin ympäri naapurustoa ja esitin tutkivani kaikkia pihapiirejä. Pekka alkoi näyttää yhä hermostuneemmalta. Lopulta, eräänä aamuna, roskapönttö ilmestyi takaisin paikalleen kuin itsestään. Siinä se oli, omalla tutulla paikallaan, mutta nyt siihen oli ilmestynyt pieni viesti: “Anteeksi lainasta. Kiitos inspiroivasta ilmoituksesta.”

Ei tarvinnut olla Hercule Poirot tajutakseen, että Pekka oli syyllinen. Nauroin itsekseni, ja päätin, että parasta olisi antaa asian olla. Ehkä Pekka tarvitsi pönttöä johonkin tärkeään, kuten piilottamaan todisteet siitä, että hän käyttää naapuruston yhteistä grilliä ilman lupaa.

Kaiken kaikkiaan roskapönttösotamme oli opettavainen kokemus. Opin, että huumori on aina paras ase naapuririidoissa ja että roskapöntönkin voi lainata, jos on tarpeeksi rohkea. Ja Pekka? Hän alkoi tervehtiä minua hieman ystävällisemmin. Ehkä hän arvosti vitsikästä lähestymistapaani. Tai ehkä hän vain pelkäsi, että seuraavaksi lainaan hänen pihansa yhteiseksi parkkipaikaksi.

Ja niin naapurusto palasi normaaliin, hiljaiseen arkeen – ainakin siihen saakka, kunnes seuraava naapurisota syttyy. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 12:14:18