Etusivu > Kun naapurisi lainasi ruohonleikkurin ja palautti sen moottorikelkkana.

#naapurit #kummallisuudet #naurattaa #hauskathetket

07.06.2024 23:59

Kun naapurisi lainasi ruohonleikkurin ja palautti sen moottorikelkkana.

#naapurit #kummallisuudet #naurattaa #hauskathetket
Lukuaika: 2 minuuttia

Se alkoi tavallisena tiistaiaamuna. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja minä, viattomana kuin vastasyntynyt lammas, päätin leikata nurmikon. Astuessani varastoon, huomioni kiinnittyi tyhjään paikkaan, jossa ruohonleikkurini oli vielä eilen seissyt ylpeänä ja kauniina. Hetkinen… Missä se on?

Aivoni raksuttivat kuin huonosti voideltu vanha kone – ja silloin muistin. Naapuri Jorma oli lainannut sen viikonloppuna. Jorma, tuo ystävällinen mutta hieman eriskummallinen naapuri, joka kerran yritti grillata perunoita hiustenkuivaajalla.

Päätin marssia Jorman ovelle. Koputin ja odotin, että hän avaisi. Oven takaa kuului kolinaa ja epämääräistä huminaa, ja hetken kuluttua Jorma ilmestyi ovelle leveä virne kasvoillaan.

“Hei, Jorma. Muistatko, että lainasit ruohonleikkurini?” kysyin toiveikkaana.

“Joo, totta kai! Se on tuolla pihalla. Käy vaan hakemassa,” hän vastasi iloisesti.

Kävelin pihalle ja siellä, keskellä Jorman pihaa, se seisoi: moottorikelkka. Hieraisin silmiäni ja toivoin, että tämä oli vain jokin kummallinen hallusinaatio. Mutta ei, siinä se oli, aivan todellisena ja varsin uhkeana.

“Jorma, missä ruohonleikkuri on?” kysyin epäuskoisena.

“No, siinä se on. Tein siihen vain muutaman pienen parannuksen,” Jorma vastasi hymyillen kuin juuri palkinnon voittanut insinööri.

“Pienen parannuksen? Se on moottorikelkka nyt!”

“Niin, ajattelin, että talvella se on käytännöllisempi. Ja hei, nyt sillä voi ajaa ympäri vuoden! Näetkö, miten nerokasta?” Jorma selitti innostuneena.

Yritin selittää Jormalle, että ruohonleikkurin tarkoitus on nimenomaan leikata ruohoa, ei tehdä spagaatteja hangessa. Mutta Jorma vain nyökkäili ja hymyili, kuin olisi kuullut juuri maailman parhaan vitsin.

Lopulta luovutin ja päätin ottaa moottorikelkan kotiini. Ehkä se voisi olla uusi harrastus, ajattelin. Ainakin naapuruston lapset katselivat minua ihaillen, kun huristelin sillä ympäri nurmikkoa. Tosin, nurmikko ei siitä leikattu, mutta sainpa ainakin nauraa.

Nyt, kun katson taaksepäin, ajattelen, että tämä oli vain yksi niistä kummallisista hetkistä, jotka tekevät elämästä hauskan. Ja ehkä, vain ehkä, naapurini Jorma on keksijänero, jonka aika ei ole vielä tullut.

Mutta ensi kerralla, kun joku kysyy, saako lainata ruohonleikkuriani, saatan sanoa: “Saat toki, mutta vain, jos et tee siitä avaruusrakettia.”

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 12:46:40