Etusivu > “Kun unohdat käyväsi kaupassa ja löytämäsi nallekarkit.”

#komiikka #arkihuumori #nallekarkit

07.06.2024 19:14

Lukuaika: < 1 minuutti

Kuule tämä: olin tässä eräänä päivänä menossa kauppaan ostamaan kananmunia ja maitoa, kun yhtäkkiä löysin itseni karkkihyllyltä. Kyllä, karkkihyllyltä. Ette usko, mutta se tapahtui ihan vahingossa! No, ehkä ei ihan vahingossa, mutta ainakin puoliksi vahingossa.

Siinä minä sitten seisoin, tuijotin värikkäitä karkkipusseja kuin olisin eksynyt sademetsään. Yhtäkkiä silmäni osuivat nallekarkkeihin. Nallekarkit, nuo pienet hedelmäisen suloiset otukset, jotka tekevät elämästä hieman makeampaa. Tiedättekö sen tunteen, kun olet unohtanut, mitä tulit hakemaan, mutta löytänyt jotain vielä parempaa? Se on kuin löytäisit vanhan kaverin, jota et tiennyt kaivanneesi. “Hei Nalle, pitkästä aikaa! Miten menee? Ai että, olet edelleen yhtä hedelmäinen ja söpö.”

Päätin ottaa nallekarkkipussin mukaan, koska kuka voisi vastustaa tuota iloista nallejoukkoa? Laitoin pussin ostoskoriin ja jatkoin matkaani, mutta en tietenkään muistanut, minkä takia olin alun perin tullut kauppaan. Siis oikeasti, kuka muistaa kananmunat, kun on löytänyt nallekarkit?

Kävellessäni kohti kassaa, yritin muistella, mitä muuta minun piti ostaa. “Mahtaisiko joku nalleista muistaa?” kysyin ääneen ja sain parit kummeksuvat katseet muilta asiakkailta. No, eiväthän nallet puhuneet, vaikka kuinka olisin toivonut. Mutta hei, ainakin sain uusia ystäviä!

Kassalla kaivoin lompakkoa esiin ja tunsin oloni kuin olisin voittanut pääpalkinnon. “Yksi pussi nallekarkkeja, kiitos.” Myyjä katsoi minua ja hymyili. “Aivan loistava valinta,” hän sanoi. En tiedä, oliko se sarkasmia vai aitoa iloa, mutta päätin ottaa sen kohteliaisuutena.

Matkalla kotiin avasin pussin ja nappasin pari nallea. Ajatelkaa, miten hassua olisi, jos nallekarkit voisivat puhua. “Hei, voisitko syödä minut viimeisenä? Haluan katsella maisemia vähän pidempään.” Tai ehkä ne tekisivät pieniä nalletemppuja ennen kuin päätyisivät suuhuni. Oi, miten hauskaa se olisikaan!

Kun lopulta pääsin kotiin, huomasin unohtaneeni sen kananmunan ja maidon. Mutta mitä väliä, minulla oli nallekarkkeja! Ja niillä voi korvata melkein kaiken, ainakin näin uskon. Jos joku kysyy, mitä tapahtui, sanon vain, että nallekarkit veivät minut mennessään. Ja se, hyvät ystävät, oli paras mahdollinen unohdus.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/22 04:22:29