Etusivu > Luotan vaistooni ja karttaan kirjaston löytämiseksi.

#seikkailu #kirjat #kirjasto #etsintäretki #lukeminen

07.06.2024 13:49

Luotan vaistooni ja karttaan kirjaston löytämiseksi.

#seikkailu #kirjat #kirjasto #etsintäretki #lukeminen
Lukuaika: < 1 minuutti

Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, kun päätin, että nyt olisi täydellinen hetki lähteä etsimään paikallista kirjastoa. Sää oli kuin suoraan jännitysnäytelmästä, mutta minä olin päättänyt ottaa vastaan tämän haasteen. Olin varustautunut hyvin: minulla oli vanha paperikartta ja… no, oikeastaan vain se kartta. Mutta hei, kuka tarvitsee sateenvarjoa, kun on pää täynnä kirjojen suuria seikkailuja?

Aloitin matkani kotikadulta, joka muuten tuntui pidemmältä kuin yleensä. Ehkäpä se johtui siitä, että olin unohtanut ottaa lounaani mukaan ja vatsani lauloi oodia suurista nälkäisistä seikkailijoista. Mutta ei hätää, kirjastossa olisi varmasti joku lempikirjani, joka veisi ajatukseni pois murisevasta vatsasta.

Käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, kuten kartta käski. Tai ainakin luulin, että se käski. Kartanlukutaitoni eivät olleet ihan parhaimmillaan, mutta eikö se ole osa seikkailun viehätystä? Jatkoin matkaani, kunnes huomasin seisovani leipomon edessä. Hupsista. Päätin, että pieni leipähetki ei varmasti haittaisi. Kyllä kirjastot voivat odottaa, mutta tuoreet leivät eivät.

Jatkaessani matkaa leipä kainalossa, tajusin, että olin ilmeisesti kääntynyt väärään suuntaan. Mutta eikö elämä olekin juuri tällaista – täynnä yllättäviä käänteitä ja leipähetkiä? Päätin luottaa vaistooni, joka johdatti minut aivan toiseen suuntaan kuin kartta. Vaisto sanoi, että kirjaston täytyy olla siellä, missä ei ole leipomoita, koska kirjat eivät syö leipää. Loogista, eikö?

Vaiston johdattamana löysin itseni lopulta puiston reunalta. Pysähdyin hetkeksi, katselin ympärilleni ja huomasin pienen kyltin, jossa luki “Kirjasto 200 m”. Olin oikealla tiellä! Jatkoin matkaani innostuneena, ja vihdoin edessäni kohosi suuri kirjastorakennus kuin majakka keskellä myrskyävää merta.

Astuin sisään kirjastoon, ja tunsin heti, kuinka rauha laskeutui ylleni. Hyllymetrit täynnä kirjoja kutsuivat minua tutkimaan maailmoita, joihin voisin sukeltaa. Olin löytänyt aarreaitan, jossa ei ollut kultaa, mutta kirjoja, jotka olivat minulle arvokkaampia kuin mikään muu.

Ja näin päättyi seikkailuni kirjaston löytämiseksi. Vaistoni oli jälleen kerran osoittanut voimansa, vaikka matkalla olikin muutama ylimääräinen leipähetki. Kirjastossa, keskellä kirjojen valtakuntaa, tiesin olevani kotona.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 11:20:46