Etusivu > #MetsienSuojelu #Ilmastonmuutos #Ympäristö #Luonto #Ekologia

2024/06/07 14:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Olipa kerran, keskellä tiheää metsää, Pikku-Pirkko niminen orava, joka oli niin nokkela, että olisi voinut voittaa tietokilpailun vaikka pähkinöistä. Mutta Pikku-Pirkon elämässä oli yksi suuri ongelma: metsänhoitaja Matti, joka ajatteli, että “metsien suojelu” tarkoittaa vain sitä, että kätkee kirveen mahdollisimman hyvin pusikkoon, kun viranomaiset tulevat vierailulle.

Eräänä päivänä, kun Matti oli taas kerran kiillottamassa moottorisahaansa, Pikku-Pirkko päätti, että nyt riittää. Pikku-Pirkko kokosi kaikki metsän eläimet kokoukseen, jossa päätettiin perustaa oma “eläinten ympäristöjärjestö”. Se oli ehkä hieman haastavaa, sillä jänikset olivat aina myöhässä ja karhu yritti jatkuvasti torkahtaa, mutta lopulta he saivat aikaan upean suunnitelman.

Ensimmäinen askel oli vaikuttaa Matin mielenlaatuun. He päättivät lähettää Matille “Kestävän kehityksen oppikirjan”, mutta koska eläimet eivät osanneet postittaa sitä, he päättivät käyttää vanhaa kunnon suusta suuhun -menetelmää. Kirja heitettiin Matin ikkunasta sisään, ja se osui häntä päähän. Matti heräsi hetkeksi ajattelemaan: “Mitä jos säästäisin tämän metsän ja saisin nukkua ilman, että oravat heittelevät kirjoja päähäni?”

Kun Matti oli saatu hieman pehmenemään, eläimet päättivät ottaa seuraavan askeleen: he järjestivät Matille “luontoelämyskurssin”. Se oli vähän kuin reality-show, jossa Matti joutui elämään viikko metsän keskellä ilman sähköä ja mukavuuksia. Se oli kuin “Survivor”, mutta enemmän “Säästä luonto tai tule oravien kiusaamaksi” -versio. Viikko metsässä opetti Matille, että luonto on kaunis ja arvokas – ja että oravat voivat olla todella ärsyttäviä, jos niitä ärsyttää.

Lopulta Matti ymmärsi, että metsän suojelu on tärkeää ja että ilmastonmuutos ei ole pelkkä huono vitsi, vaan vakava asia. Hänestä tuli metsän suuri puolestapuhuja ja hän alkoi levittää sanomaa kaikkialla: “Säästäkää metsät, säästäkää luonto ja säästäkää minut oravien raivolta!”

Ja niin, Pikku-Pirkko ja hänen ystävänsä saivat elää onnellisina metsässään, ilman pelkoa moottorisahojen metelistä. He oppivat, että joskus pieni huumori ja nokkeluus voivat pelastaa koko maailman – tai ainakin oman pienen metsän.

Joten rakkaat lukijat, muistakaa: kun seuraavan kerran näette oravan, se saattaa olla ympäristöaktivisti valepuvussa. Ja kun seuraavan kerran mietitte metsän suojelua, miettikää myös, miten paljon vähemmän stressaavaa olisi elää ilman oravien kiukuttelua.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 03:29:58