Etusivu > “Miksi karhu ylitti tien?”
#komiikka #huumori #nauru

2024/06/07 23:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Oli synkkä ja myrskyinen yö – tai no, oikeastaan ihan tavallinen tiistai-iltapäivä, mutta dramatiikka on aina hyvästä, eikö niin? Joka tapauksessa, eräänä päivänä metsän syvyyksistä saapui karhu, jota kutsumme nyt vaikkapa Kalleksi. Kalle-karhu oli saanut tarpeekseen marjoista ja halusi kokea jotain uutta. Ehkäpä jokin hieman vähemmän karvaista ja vihreämpää, kuten vaikka nurmikko.

Niinpä Kalle seisoi tien laidassa ja mietti, miksi hän oikein haluaisi ylittää tien. Eikö elämä ollut jo tarpeeksi monimutkaista ilman liikennesääntöjä ja mahdollisia autoja? Kuka edes keksi laittaa asfaltin keskelle metsää? Eikö sitä voisi vain rakentaa jonkun kivan puusillan? Mutta ei, tässä sitä nyt oltiin.

Kallen sisäinen filosofi heräsi. “Miksi ylittää tien? Miksi emme koskaan kysy, mitä tien toisella puolella on?” hän pohti. Hän muisti vanhan sanonnan: “Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.” Ja karhujen logiikalla: “Ruoho on aina vihreämpää tien toisella puolella.” Ehkä se oli se mystinen vihreys, joka houkutteli häntä. Ehkä tien toisella puolella oli supermarjoja tai ehkä siellä oli jopa salainen karhujen kylpylä!

Kalle päätti ottaa riskin ja lähti ylittämään tietä. Hän astui varovasti asfaltin päälle, tähyili molempiin suuntiin aivan kuin hänellä olisi ollut vilkku päässä. Ensimmäinen askel oli helppo. Toinen askel oli hieman jännittävämpi. Kolmas askel… ja yhtäkkiä hän seisoi keskellä tietä. Kalle huomasi, että hänen sydämensä hakkasi – hän ei ollut tuntenut tällaista adrenaliinin virtaa sitten sen kerran, kun hän yritti napata mehiläispesää ilman suojapukua.

Yhtäkkiä Kalle kuuli äänen. Se oli ihmisen ääni. “Katsokaa, karhu ylittää tien!” joku huusi. Kalle tunsi olonsa kuin julkkikseksi, vaikka hän ei tiennyt, että hänestä oli juuri tullut internet-meemi.

Kun Kalle viimein pääsi tien toiselle puolelle, hän huomasi jotain outoa. Ruoho ei ollut yhtään vihreämpää. Se oli ihan samanlaista kuin toisella puolella. “No voi rähmä,” Kalle ajatteli. Mutta sitten hän näki sen – juuri kun hän oli menettämässä toivoaan, hän huomasi pienen marjapuskan, joka oli täynnä suuria, mehukkaita marjoja. Ehkä elämä tien toisella puolella ei ollutkaan niin huonoa.

Ja näin Kalle oppi tärkeän läksyn: joskus tie on ylittämisen arvoinen, vaikka vain löytääkseen samanlaista ruohoa ja muutaman marjan. Mutta hei, ainakin hän sai hyvän tarinan kerrottavaksi karhukavereilleen.

Loppujen lopuksi, miksi Kalle-karhu ylitti tien? Koska hän halusi. Ja eikö se olekin ihan tarpeeksi hyvä syy?

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 00:39:38