Etusivu > “Miten hukkasin autoni ostoskeskukseen?” #huumori #arkihaasteet

2024/06/07 23:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Oli aurinkoinen lauantai, sellainen päivä, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta. Päätin lähteä ostoskeskukseen, koska olihan se aika näyttää, että minäkin osaan shoppailla. Päätin vielä, että tänään en eksyisi mihinkään; olinhan aikuinen ihminen ja tiesin, että ostoskeskus on vain iso rakennus, jossa on kauppoja – ei mikään labyrintti.

Saavuin ostoskeskuksen parkkipaikalle täynnä itsevarmuutta. Parkkeerasin autoni hienosti riville C12, tarkistin tuulilasin takana olevan parkkikiekon ja astuin ulos autosta. Sisään astuessani olin vielä varma, että muistaisin tarkalleen, missä autoni oli. Aivan varmasti muistaisin! Olinhan luonteeltani huolellinen ja järjestelmällinen – tai ainakin niin kuvittelin.

Ostoskeskuksessa oli alennusmyynnit käynnissä, ja minähän en voinut vastustaa hyviä tarjouksia. Kiersin kauppoja ja täytin ostoskassini kuin maratoonarijuoksija, joka oli löytänyt juomapisteen. Kun olin saanut tarpeekseni shoppailusta (ja lompakkoni oli keveämpi kuin koskaan), päätin lähteä kotiin.

Astelin ulos ostoskeskuksesta ja suuntasin itsevarmana kohti parkkiriviä C12. Mutta hetkinen – missä oli autoni? Siellähän sen piti olla, mutta parkkipaikka oli tyhjä kuin jääkaappi maanantaiaamuna. Kävelin muutaman askeleen taaksepäin ja tarkistin ympäristöä. Ei näkynyt. Aloin epäillä, että ehkä olin parkkeerannut riville C11 tai C13. Tarkistin molemmat rivit – ei mitään.

Paniikki alkoi hiipiä mieleeni. Oliko joku varastanut autoni? Pitäisikö minun soittaa poliisille? En kuitenkaan halunnut heti hävetä ja ilmoittaa, että olin hukannut autoni. Niinpä päätin tehdä uuden kierroksen parkkipaikalla. Kävelin ympäriinsä kuin eksynyt turisti suurkaupungissa, vilkuilin ympärilleni ja yritin muistella, oliko autoni hopeinen vai vihreä. (Kyllä, tiedän, että se oli hopeinen, mutta epätoivo tekee tepposiaan.)

Lopulta, kun olin tarkistanut jokaisen mahdollisen ja mahdottoman rivin, päätin palata ostoskeskuksen sisälle ja pyytää apua. Löysin ostoskeskuksen neuvontapisteen, ja selitin nolostuneena tilanteeni. Neuvontatiskin työntekijä katsoi minua huvittuneesti ja kysyi: “Oletko ihan varma, että parkkeerasit tähän ostoskeskukseen?”

Silloin muistin – olin saapunut ostoskeskuksen toiselle puolelle, eri sisäänkäynnin kautta! Ryntäsin ulos ja juoksin toiselle puolelle parkkialuetta. Ja siellä, rivillä A5, seisoi autoni uskollisesti odottamassa, aivan yksin kuin hylätty koiranpentu.

Naurahdin itselleni ja tajusin, että joskus parhaat seikkailut löytyvät arjen keskeltä. Ja niin, ostoskeskus ei ehkä ole labyrintti, mutta minä onnistuin silti eksymään. Tärkeintä on kuitenkin se, että löysin autoni – ja samalla ehkä myös ripauksen nöyryyttä.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 01:45:45