Etusivu > “Naapurin kissa anasti pikkuleivät pihajuhlissa.” #kissa #pihajuhlat #naapurit

2024/06/07 12:06

Lukuaika: < 1 minuutti

Oli kaunis kesäpäivä, aurinko paistoi ja linnut lauloivat – juuri sopiva hetki pihajuhlille. Kaikki naapurit olivat kokoontuneet meidän pihaan, ja pöydät notkuivat herkuista. Oli voikkareita, salaattia, ja tietenkin, iso lautasellinen vastaleivottuja pikkuleipiä.

Nämä eivät olleet mitkä tahansa pikkuleivät. Ei, nämä olivat isoäitini salaisella reseptillä tehtyjä, sukupolvien ajan vaalittuja ja rakkaudella leivottuja herkkuja. Jopa naapurin Martta, joka on tunnettu skarpeista makunystyröistään, kehui niitä taivaisiin. Siksi onkin sanomattakin selvää, että pikkuleivät olivat juhliemme kruunu.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun juhlien kunkkujen joukkoon astuu todellinen mestari – naapurin kissa, nimeltä Musti? Musti, tuo viekas viiksiniekka, joka osaa avata ovet ja kääntää ihmiset pikkurillinsä ympärille. Musti on tunnettu pihamme Houdini, joka pystyy katoamaan kuin pieru saharaan ja ilmestymään juuri silloin, kun vähiten odotat.

Kaikki alkoi viattomasti. Juttelin juuri naapurin Heikin kanssa, kun silmäkulmastani näin Mustin hiipivän pöydän alle. “Ei kai se mitään pahaa siellä tee”, ajattelin. Miten väärässä olinkaan. Musti katsoi ympärilleen, varmisti ettei kukaan huomannut, ja iski sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yksi hyppy pöydälle, nopea tassun heilautus, ja siellä se oli – Musti pikkuleipä suussa!

“Hei! Musti, mitä sinä teet?” huusin, mutta kissa oli jo mennyt. Se vilisti pitkin pihaa, pikkuleipä edelleen tiukasti hampaissaan. Voi sitä riemua, naurua ja hämmennystä, kun koko juhlaväki yritti saada kissakarkurista kiinni. Juhlat muuttuivat hetkessä villiksi takaa-ajoksi, jossa naurua riitti yllin kyllin.

Kun lopulta saimme Mustin kiinni – tai oikeastaan, kun Musti päätti, että takaa-ajo oli tarpeeksi hauskaa ja pysähtyi – löysimme sen nuolemasta tassujaan tyytyväisenä. Pikkuleipä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Musti katsoi meitä viattomilla silmillään, aivan kuin sanoen: “Mikä? Minäkö? En minä mitään tehnyt.”

Naurun tyrskähdysten lomassa päätimme, että tästedes Musti kutsutaan aina pihajuhliin, mutta pikkuleivät pidetään tiukasti lukkojen takana. Ja näin, vaikka menetimme yhden herkullisen pikkuleivän, saimme muiston, joka naurattaa meitä vielä pitkään. Musti, tuo mestarivaras, teki juhlistamme unohtumattomat – ja ehkäpä hiukan maukkaammatkin.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 11:14:07