Etusivu > Naapurin kissan päiväkirja

#komiikka #huumori #naapuri #kissa #päiväkirja

2024/06/07 14:06

Lukuaika: < 1 minuutti

Rakas päiväkirja,

Aamu alkoi jälleen sillä, että herätin palvelijani – anteeksi, omistajani – kello kuusi aamulla. Hän ei tietenkään arvosta taiteellista herätysmuotoani, joka koostuu tassujen hellävaraisesta rummuttamisesta hänen naamallaan. Ihmiset eivät selvästikään ymmärrä taidetta.

Aamiaista odotellessani päätin käydä tervehtimässä naapurin kissaa, Maukua. Tai oikeastaan, en voinut olla tervehtimättä, sillä Mauku oli jo valmiiksi meidän pihalla ja tuijotti minua kuin olisin varastanut hänen viimeisen tonnikalapurkkinsa. Hän on sellainen veijari, aina valmiina jakamaan viisauttaan, joka yleensä tiivistyy yhteen sanaan: “Miau.”

Päätin kuitenkin olla sosiaalinen ja menin hänen luokseen. Mauku kertoi minulle päivänsä suurista haasteista, kuten siitä, kuinka hän oli yrittänyt kiivetä puuhun ja huomannut olevansa kissaksi suhteellisen kömpelö. Tarinan huipentuma oli, kun hänen omistajansa oli joutunut hakemaan tikkaat ja pelastamaan hänet. Kuulemma naapuruston koirat vieläkin kikattavat.

Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun huomasimme yhdessä, että naapurin ihminen oli jättänyt ikkunoiden verhot auki. Se oli täydellinen tilaisuus vakoilla. Mauku ja minä kökötimme pihalla kuin kaksi salapoliisia, ja mitä näimmekään? Naapurin ihminen tanssahteli olohuoneessa imurin kanssa! En tiedä, onko se jokin uusi ihmisten rituaali, mutta se näytti siltä, että hiekkaa oli enemmän ilmassa kuin lattialla.

Iltaisin nautin erityisesti siitä, kun palvelijani yrittää leikkiä kanssani. Hän heiluttelee jotain hassua höyhenkeppiä, ja minä annan hänen luulla, että yritän saada sen kiinni. Totuus on, että voisin napata sen sekunnissa, mutta miksi pilata hänen iloa? Ihmiset ovat niin helppoja miellyttää.

Ennen nukkumaanmenoa päätin vielä kerran käydä tervehtimässä Mauku-kaveriani. Mauku oli jo valloittanut perheensä sohvan ja kertoi ylpeänä, kuinka hän oli onnistunut kaatamaan vesikupin omistajansa jalkoihin. “Se oli taidetta, ystäväiseni”, hän sanoi ja räpäytti silmiään. “Aitoa taidetta.”

Näin päättyi jälleen yksi jännittävä päivä kissan elämässä. Huomenna aion kokeilla uutta herätystekniikkaa: suoraan vatsan päälle hyppäämistä. Taiteilijan täytyy aina kehittyä.

Rakkaudella,
Naapurin kissa

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/16 22:10:29