Etusivu > Naapurin koira opetti minut viheltämään. #koira #huumori #arkielämä

2024/06/07 16:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Naapurin koira opetti minut viheltämään

Muistatteko sen hetken, kun tajusitte, että olette todella huono jossain? Minä tajusin sen, kun naapurin koira, Rolle, opetti minulle, kuinka vihelletään. Kyllä, luitte oikein. Koira. Viheltäminen. Minä. Tiedän, että tämä kuulostaa kuin huonolta vitsiltä, mutta lupaan, että se on täysin totta. Tai ainakin 90 prosenttia totta. Loput 10 prosenttia on puhdasta mielikuvitusta, mutta eihän kukaan ole täydellinen, eikö totta?

Kaikki alkoi eräänä aurinkoisena aamuna, kun päätin mennä pihalle nauttimaan kahvikupillisesta ja lueskelemaan sanomalehteä. Olin juuri päässyt siihen kohtaan, jossa uutiset alkoivat kuulostaa siltä, että ne on kirjoitettu huonosti käännetystä avaruusolentojen kielestä, kun kuulin vihellyksen. Käännyin ympäri ja näin Rollen istuvan aidan toisella puolella, katse tiukasti minussa. Rolle oli naapurin ylpeys, puoliksi bordercollie, puoliksi Houdini, sillä se osasi aina mystisesti ilmestyä sinne, missä tapahtui jotain mielenkiintoista.

Rolle vihelsi taas. En ollut koskaan aiemmin kuullut koiran viheltävän, mutta siinä se oli, mustavalkoinen karvakasa, joka vaikutti olevan aivan liian tyytyväinen itseensä. Päätin yrittää vastata takaisin. Laitoin sormet suuhuni ja yritin parhaani mukaan tuottaa äänen, joka kuulostaisi edes etäisesti vihellykseltä. Lopputulos kuulosti enemmänkin siltä, että joku yritti tukkia putkea pyyhkeellä. Rolle kallisti päätään, aivan kuin olisi sanonut: “Ihan tosissasiko?”

Seuraavat päivät kuluivat kuin eräänlaisessa vihellyskoulussa. Rolle ilmestyi aina aamuiseen kahvihetkeeni ja vihelsi. Minä vastasin takaisin, ja Rolle katsoi minua halveksuen, aivan kuin olisin yrittänyt soittaa Beethovenia nokkahuilulla. Ajan kuluessa aloin kuitenkin huomata pientä edistystä. Rolle ei enää näyttänyt siltä, että haluaisi vaihtaa omistajaa, vaan istui kärsivällisesti ja odotti minun yrittävän uudelleen.

Eräänä päivänä, kun aurinko oli laskemassa ja maailma tuntui hetkeksi täydelliseltä, tapahtui ihme. Vihelsin, ja ääni oli puhdas ja kirkas kuin vuoristolähde. Rolle pomppasi pystyyn ja alkoi heiluttaa häntäänsä niin villisti, että pelkäsin sen lähtevän lentoon kuin helikopteri. Naapuri tuli ulos talostaan ja kysyi, mitä ihmettä oli tapahtunut. En osannut selittää. Sen sijaan vain osoitin Rollea ja sanoin: “Se opetti minua.”

Naapuri katsoi minua hetken, sitten Rollea, ja kohautti olkapäitään. “No, ainakin joku täällä oppii jotain,” hän sanoi ja palasi sisään. Rolle istuutui viereeni ja me jatkoimme viheltelyä yhdessä. Siitä tuli meidän pieni salaisuutemme ja uusi tapa kommunikoida. Ja vaikka en ole vielä ihan varma, mitä kaikkea Rolle yrittää viheltelyllään sanoa, tiedän ainakin sen, että jos koira voi opettaa ihmisen viheltämään, maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Joten seuraavan kerran, kun kuulette vihellyksen, älkää olko liian varmoja siitä, että se on ihminen. Se saattaa olla Rolle tai joku muu fiksu koira, joka on päättänyt ottaa ohjat käsiinsä ja opettaa meille ihmisille jotain uutta. Kuka ties, ehkä seuraavaksi Rolle opettaa minut jongleeraamaan.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 03:29:10