Kuvittelepa tilanne: heräät aikaisin aamulla, kahvin tuoksu leijailee ilmassa, ja olet juuri valmistautumassa aloittamaan päivän. Mutta jokin on pielessä. Missä on tuo tuttu, ärsyttävän kovaääninen ”kukko kiekuu” -soundtrack, joka yleensä toimii herätyskellonasi? Naapurin Reiskan kukko, jonka ääni on kuulunut kylässä aamuisin jo vuosia, on kadonnut mystisesti!
Kylämme on pieni ja tiivis yhteisö, jossa jokainen tuntee jokaisen. Joten kun Reiska ilmestyi torikahveille ilman vakiokysymystään: ”Miten meni yöllinen kukonlaulu?”, tiesimme heti, että jotain on tapahtunut. Reiska oli silminnähden järkyttynyt. Hänen rakas kukkonsa Kalle oli kadonnut yön aikana kuin tuhka tuuleen!
Paikallinen etsivätoimisto, eli kylän mummojen tiedusteluryhmä, käynnisti välittömästi tutkimukset. Mummot ovat tunnetusti kylän parhaita tiedonlähteitä. Jos jotain tapahtuu, he tietävät siitä. Jos jotain ei tapahdu, he keksivät sen. Mummojen epävirallinen päämaja, Kertun kahvila, muuttui hetkessä CSI: Kyläversioksi.
Ensimmäinen epäilty oli luonnollisesti kylän koira, Musti, joka tunnetaan paheellisesta kikherneiden varastelusta ja muista pikkurikoksista. Mutta nopeasti selvisi, että Musti oli ollut koko yön kettingissä kiinni. Myös Kallen katoaminen olisi ollut liian suurisuuntainen operaatio koiralle, jonka suurin saavutus on ollut pihvin varastaminen grillistä.
Seuraavaksi tutkijat käänsivät katseensa kylän ulkopuolisiin tahoihin. Kylän poikamies Jaakko oli nähty viime viikolla selailemassa verkkokauppaa, jossa myytiin kanahäkkejä. ”Se on vain uusi harrastus,” hän puolusteli, mutta kuka nyt oikeasti ostaisi kanahäkkejä ilman kanoja? Jaakko kuitenkin vannoi viattomuuttaan ja suostui jopa näyttämään tilauksensa: se oli vain häkki ilman asukkaita.
Jännitys tiivistyi, kunnes tapahtui läpimurto. Erään mummon, Esterin, kissa nimittäin toi kotiin jotain odottamatonta: kukon sulkia! Esteri vannoi, ettei hänen kissansa ollut koskaan ollut kiinnostunut kotieläimistä, mutta ilmeisesti Kalle oli tehnyt poikkeuksen. ”Kalle on elossa ja piileskelee jossain!” Ester julisti.
Lopulta mysteeri ratkesi aivan yllättävällä tavalla. Kalle löytyi naapurin navetasta, missä se oli päättänyt muuttaa olosuhteitaan hieman parempiin: navetan heinätarjonta ja lämpö olivat olleet liian houkuttelevia. Reiska sai Kallensa takaisin, ja kylä sai taas kuulla tuttuakin tutumman kukko kiekuu -äänen aamuisin.
Kalle on nyt kylän sankari ja saanut jopa oman fanikerhonsa, johon kuuluu lähinnä Reiska ja muutama hänen sukulaisensa. Ja niin kylämme elämä jatkuu, mysteereineen ja seikkailuineen. Mutta yksi asia on varma: Kalle ei taatusti enää karkaile, sillä Reiska on varustanut sen GPS-paikantimella. Varmuuden vuoksi.