Etusivu > “Päivä, jolloin kahvikuppi väisteli minua” #komiikka #huumori #arki

2024/06/07 11:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Heräsin aamulla kuin kuka tahansa tavallinen ihminen – unenpöpperössä, silmät rähmässä ja hiukset kuin olisi taistellut villisian kanssa. Mutta yksi asia oli varma: tarvitsin kahvia. Päädyin keittiöön, jossa kahvinkeitin hymyili minulle kutsuvasti, kuin vanha ystävä, joka tietää kaikki salaisuutesi (ja silti pitää ne itsellään).

Kaadoin kahvin huolellisesti mukiin – mutta ei mitään liian dramaattista, sillä kahvikupit eivät yleensä pidä liiallisesta huomiosta. Olin juuri nostamassa mukia huulilleni, kun tapahtui jotain täysin odottamatonta. Kahvikuppi, tuo aamujeni sankari, päätti leikkiä hard-to-get.

Ensimmäisellä yrityksellä muki lipsahti kädestäni ja kahvi roiskui pitkin pöytää. “Ei hätää”, ajattelin. “Tämä on vain pieni vastoinkäyminen.” Pyyhin kahvin pois ja kaadoin uuden kupillisen, tällä kertaa vieläkin varovaisemmin. Mutta juuri kun olin ottamassa ensimmäisen hörpyn, muki lipesi taas, tällä kertaa suoraan paidalleni. Se ei ollut enää pelkkä kahvikuppi. Se oli villi, kesytön kahvikuppi rodeoratsastusmoodissa.

Kolmannella kerralla päätin, että nyt riittää. Otin syvän hengityksen, tartuin kahvikuppiin molemmin käsin ja keskityin. Muki näytti hetken ajan suostuvan yhteistyöhön, mutta juuri ennen kuin sain kahvia suuhuni, kissa hyppäsi pöydälle ja muki kaatui lattialle. Kissa, tuo kahvikuppien salaliittolainen.

Neljäs yritys oli kuin huonosta komediasta. Olin löytänyt toisen kahvikupin (ensimmäinen muki oli nyt jäähyllä) ja olin valmis kohtaamaan kohtaloni. Tällä kertaa päätin istua alas ja nauttia kupilliseni rauhassa. Mutta juuri kun olin saannut mukin huulilleni, puhelimeni soi. Säikähdin ja kaadoin kahvin suoraan suuhuni. Se oli kiehuvan kuumaa. Se oli samalla kertaa sekä taivas että helvetti.

Viidennellä ja viimeisellä yrityksellä kaikki sujui kuin unelma. Istuin tuolillani, pidin kahvikuppia kuin arvokasta aarretta ja nautin joka siemauksesta. Kahvi oli täydellistä. Se oli voitto. Se oli elämäni kohokohta (se kertoo jotain elämästäni…).

Joten jos joskus näet minut ja kahvikuppini, tiedät, että olemme käyneet läpi paljon yhdessä. Olemme kuin Bonnie ja Clyde, mutta vähemmän rikollisia ja enemmän kofeiiniriippuvaisia. Ja seuraavalla kerralla, kun kahvikuppi yrittää väistellä minua, tiedän yhden asian varmasti: aion juoda sen kahvin, vaikka se olisi viimeinen asiani.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 00:50:35