Etusivu > “Päivän ilonaihe: Koiran kommellukset puistossa” #komiikka #nauru #koirat #hauskaa #puisto

2024/06/07 19:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Tänään puistossa tapahtui jotain, mikä saa vieläkin naurulihakset kipeiksi. Olin kävelyllä nauttimassa auringonpaisteesta, kun törmäsin naapurini koiraan, Rufukseen. Rufus on sellainen koira, joka voisi voittaa olympiakultaa ruoan kerjäämisessä ja on mestari kaivamaan kuoppia, joihin autotkin voisivat upota.

Rufus oli päättänyt, että tänään on täydellinen päivä esitellä akrobaattisia taitojaan. Se aloitti kierimällä nurmikolla kuin maailman onnellisin matto. En tiedä, mitä se oli löytänyt maasta, mutta se näytti olevan vähintäänkin yhtä tyytyväinen kuin silloin, kun saa leivän kannikan suoraan pöydältä.

Seuraavaksi Rufus bongasi puiston toisen koiran, Pörrin, ja yhdessä he aloittivat sellaisen takaa-ajoleikin, että olisi voinut luulla niiden harjoittelevan seuraavan Marvel-elokuvan stunt-kohtauksia varten. Kumpikaan ei tuntunut tietävän, kumpi jahtasi kumpaa, mutta meno oli hurjaa ja hauskaa katseltavaa.

Yhtäkkiä Rufus päätti, että nyt on oikea aika uida. Ongelma oli vain siinä, ettei puistossa ollut mitään järveä tai lampea – vain suuri mutalammikko, joka oli enemmänkin koiran mutakylpylä. No, Rufus suuntasi suoraan lammikkoon ja alkoi pomppia ympäriinsä kuin sammakko kofeiiniyliannostuksessa. Voitte kuvitella, miten naapurini ilme muuttui, kun hän huomasi, että hänen valkoinen koiransa oli nyt enemmänkin harmaanruskea.

Mutta illan kohokohta oli vielä edessä. Rufus löysi jostain vanhan tennispallon ja alkoi heitellä sitä itselleen. (Kyllä, Rufus on niin lahjakas, että voisi pelata tennistä yksinäänkin.) Pallon lentorata ei ollut aivan hallussa, ja se päätyi suoraan erään rouvan käsilaukkuun. Rouva, joka oli juuri avaamassa laukkuaan, näytti siltä, että hänen laukustaan oli ilmestynyt yllättävä uusi lemmikki.

Rufus ryntäsi hakemaan pallonsa takaisin, mutta rouva ei ollut ihan yhtä innokas jakamaan. En tiedä, kumpi oli hämmentyneempi – Rufus, joka ei ymmärtänyt, miksei saanut palloa takaisin, vai rouva, joka ei ymmärtänyt, miksi hänen laukkunsa oli yhtäkkiä muuttunut koiran aarrearkuksi.

Lopulta kaikki päättyi hyvin. Rouva sai laukkunsa takaisin ilman ylimääräisiä koirankarvoja, Rufus sai pallonsa ja minä sain päivän nauruannoksen. Ajattelin, että ehkä ensi kerralla otan popcornit mukaan – Rufus kuitenkin pitää huolen siitä, että puistossa tapahtuu aina jotain katsomisen arvoista!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 00:31:52