Etusivu > Postinjakajan seikkailut: kirjeitä ja kadonneita mummoja. #huumori #postinjakaja #vitsit

07.06.2024 11:48

Postinjakajan seikkailut: kirjeitä ja kadonneita mummoja. #huumori #postinjakaja #vitsit
Lukuaika: 2 minuuttia

Postinjakajan Seikkailut: Kirjeitä ja Kadonneita Mummoja

Kun postinjakaja Sampsa ottaa pyöränsä aamulla alleen, hän tietää, että päivästä tulee täynnä jännitystä ja kommelluksia. Sampsa on nimittäin postinjakaja, mutta ei mikä tahansa postinjakaja. Hän on postinjakaja, jonka reitillä tapahtuu enemmän kuin keskiverto saippuasarjassa.

Eräänä aamuna Sampsa oli juuri saanut postilaukkunsa täyteen kirjeitä, kun hän kuuli pusikosta muminaa. “Ei taas”, hän huokaisi hiljaa itsekseen. Viimeksi kun hän kuuli muminaa, se oli naapurin kissa, joka oli päättänyt leikkiä Indiana Jonesia ja jäänyt jumiin puuhun.

Tällä kertaa pusikosta kömpi esiin harmaahapsinen mummo, joka näytti siltä, että olisi eksynyt metsään jo 1950-luvulla. “Hyvää päivää, nuori mies”, mummo tervehti. “Olen etsimässä postiani. En ole saanut sitä kolmeen viikkoon.”

Sampsa rapsutti päätään ja mietti, miten mummo oli onnistunut kuluttamaan kolme viikkoa pusikossa ilman, että kukaan huomasi. “Taidanpa auttaa teitä, rouva”, hän sanoi ja ohjasi mummon takaisin tielle. “Missä te asutte?”

Mummo ei muistanut tarkkaa osoitetta, mutta hän tiesi, että se oli “se talo, jossa on punainen ovi ja kaunis puutarha”. No sepäs kavensi vaihtoehtoja. Sampsa alkoi pyöräillä ympäriinsä mummo tarakalla, ja joka kerta kun he pysähtyivät väärän talon kohdalla, mummo huusi: “Ei tämä ole minun taloni! Minulla ei ole näin rumaa puutarhaa!”

Lopulta he löysivät oikean talon. Mummo tunnisti sen heti ja kiitti Sampsaa vuolaasti. “Olet oikea sankari, nuori mies. Jos tarvitset koskaan apua, tiedät mistä minut löytää!”

Sampsa hymyili ja jatkoi matkaansa. Hän ei ollut varma, halusiko enää koskaan etsiä mummoja pusikoista, mutta ainakin päivä oli ollut mielenkiintoinen. Jatkaessaan kirjeiden jakamista hän kuuli vielä monta tarinaa kadonneista kissoista, vääristä paketeista ja erikoisista naapureista, mutta mikään ei vetänyt vertoja kadonneen mummon seikkailulle.

Kun Sampsa päätti päivänsä, hän huomasi, että hänen postilaukkunsa oli keventynyt ja sydämensä oli täyttynyt lämpimällä tunteella. Hänellä oli työ, jossa ei koskaan tiennyt, mitä seuraava päivä toisi tullessaan – ja juuri se teki siitä niin erikoisen.

Ja niin Sampsa, postinjakaja, jatkoi seikkailujaan – aina valmiina kohtaamaan uudet kadonneet mummot, eksyneet kissat ja väärät paketit. Maailmassa, jossa posti kulkee, seikkailut eivät koskaan lopu.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 12:51:14