Etusivu > “Pyykkikatastrofi muuttui naurunpyörremyrskyksi.”

#komiikka #arjenilo #pyykkipäivä #nauru

07.06.2024 17:45

Lukuaika: 2 minuuttia

Pyykkipäivä. Se maaginen hetki, kun kaikki vaatehuoneen hirviöt kaivautuvat esiin pesukoneen rummun kutsumana. Tällä kertaa olin päättänyt ottaa härkää sarvista ja tarttua pyykkivuoreen kuin sankari konsanaan. Mitä voisi mennä pieleen? No, paljon.

Aloitin urakan ylväästi, lajitellen pyykit väreittäin. Valkoiset, tummat ja ne mysteerivaatteet, jotka eivät kuulu mihinkään kategoriaan. Kaikki sujui kuin unelma, kunnes päätin, että on aika kokeilla pesukoneen uutta “superhienopesuohjelmaa”. Nimi kuulosti niin vakuuttavalta, ettei siinä voinut olla mitään vikaa. Eihän?

Pesukone käynnistyi, ja minä tunsin itseni moderniksi kotitaloussankariksi. Mutta sitten alkoi kuulua kummallinen ääni. Se oli kuin pesukone olisi saanut inspiraationsa rock-konsertista ja aloittanut rumpusoolon. Kävin kurkkaamassa, ja kone näytti pyörivän villisti kuin olisi päättänyt liittyä sirkukseen.

Kun avasin pesukoneen luukun, vastassa oli näkymä, joka olisi saanut Da Vincin Mona Lisan hymyilemään leveämmin. Kaikki vaatteet olivat muuttuneet yhdeksi suureksi, moniväriseksi solmuksi. Siellä ne valkoiset t-paidat ja mustat sukat olivat iloisesti syleilemässä toisiaan kuin olisivat parhaat kaverit. Pyykkikatastrofi oli tosiasia.

Kahmoin märät vaatteet syliini, ja yritin erottaa niitä toisistaan. Tunsin itseni taikuriksi, joka vetää värikkäitä huiveja hatusta – mutta ilman hattua ja paljon vähemmän eleganssia. Päätin, että nyt tarvitaan apua. Lähetin kaverilleni viestin: “Pyykkikatastrofi. Tule heti. Ota mukaan popcornia.”

Kun ystäväni saapui, hän ei voinut olla nauramatta. “Mitä ihmettä sinä olet tehnyt? Taitoluistelua pesukoneessa?” hän kysyi naurusta kippurassa. Yritin selittää, mutta jokainen sana sai meidät vain nauramaan enemmän. Pian me molemmat kierimme lattialla, kyynelten valuessa silmistä – ei surusta, vaan naurusta.

Lopulta päätimme, että paras tapa selvittää tilanne oli käyttää sakset. Niinpä leikkasimme vaatteet irti toisistaan, ja jokaista leikattua vaatetta seurasi uusi naurunpuuska. “Tämä t-paita näyttää nyt taideteokselta! Ehkä voisit myydä sen modernina taiteena,” ystäväni ehdotti.

Kun viimein saimme pyykkivuoren selätettyä, päätimme, että tästä pyykkipäivästä oli tullut legendaarinen. Vaikka vaatteet eivät ehkä enää olleet priimakunnossa, meillä oli ollut hauskaa enemmän kuin koskaan. Seuraavalla kerralla tiesin, ettei pyykkipäivä ole vain arkiaskare, vaan mahdollisuus nauruun ja seikkailuun.

Ja niin pyykkikatastrofi muuttui naurunpyörremyrskyksi, josta puhutaan vielä pitkään. Kuka olisi arvannut, että pyykinpesu voisi olla näin viihdyttävää?

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/22 04:22:54