Etusivu > Saamelaiskulttuuri ja käsityöt: miten perinne säilyy? #kulttuuri #käsityöt #saamelaiset #perinne

07.06.2024 17:06

Saamelaiskulttuuri ja käsityöt: miten perinne säilyy? #kulttuuri #käsityöt #saamelaiset #perinne
Lukuaika: 2 minuuttia

Kun puhutaan saamelaiskulttuurista ja käsitöistä, ensimmäinen ajatukseni on: “Miten ihmeessä he saavat porot pysymään paikoillaan tarpeeksi kauan, että voivat kutoa niille villapaitoja?” Vitsin varjolla, saamelaiskulttuuri on kuitenkin niin rikas ja monimuotoinen, että jopa porot saattavat välillä pysähtyä ihastelemaan käsitöiden kauneutta.

Saamelaiskulttuuri on kuin äitini keittiönkaappi: sieltä löytyy kaikkea ja vähän enemmänkin. Perinteiset käsityöt ovat kuitenkin kulttuurin sydän ja sielu. Kuvittele itsesi keskelle Lapin tuntureita, missä revontulet tanssivat taivaalla ja porot kulkevat omia polkujaan. Nyt lisää siihen ihminen, joka istuu tulen äärellä, ja käsissään hänellä on jotain, mitä kutsutaan “duodjiksi”. (Ei, se ei ole uusi joogamuoto, vaikka voisikin kuulostaa siltä.)

Duodji tarkoittaa saamelaisia käsitöitä, ja se kattaa kaiken poronnahkatöistä hopeakoruihin. Kuvittelepa itsesi tekemässä käsilaukkua poronnahasta! Ensinnäkin, poro tuskin antaisi nahkaansa vapaaehtoisesti, ja toiseksi, käsityö vaatii taitoa ja perinteiden tuntemusta. Saamelaiset ovat mestareita molemmissa.

Nyt joku saattaa miettiä, miten nämä perinteet säilyvät, kun maailma pyörii eteenpäin kuin levoton poro. Vastaus on yksinkertainen: saamelaiset ovat päättäneet, että perinteet eivät ole vain menneisyyttä varten. He ovat pitäneet käsityönsä elossa sukupolvelta toiselle, kuin poronhoitaja, joka pitää laumansa koossa – välillä kovalla työllä ja välillä suurella rakkaudella.

Nykyään saamelaiskäsityöt ovat saaneet uuden elämän myös modernien materiaalien ja tekniikoiden kautta. Kuka olisi arvannut, että poronnahkakäsilaukku voisi olla tämän talven kuumin trendi? Tai että hopeinen koru, joka on tehty perinteisin menetelmin, voisi kilpailla kaupunkien muotiliikkeiden tarjonnan kanssa? Mutta näin vain on, ja se on osoitus siitä, että perinne voi elää ja kehittyä.

Saamelaisnuoret oppivat käsityötaitojaan vanhemmiltaan, ja yhteisöllisyys on avainsana perinteen säilymisessä. Se on vähän kuin perhepäivällinen: kaikki kokoontuvat yhteen, jakavat tarinoita ja oppivat toisiltaan. Ja kun on kyse saamelaiskulttuurista, tarinoita riittää yhtä paljon kuin poroja tunturilla.

Eli, jos seuraavan kerran satut näkemään jonkun kutoamassa villapaitaa Lapin erämaassa, muista, että kyseessä ei ole vain villapaita. Se on osa elävää perinnettä, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle kuin perintökalleus. Ja kun mietit, miten perinne säilyy, muista tämä: saamelaiset ovat mestareita pitämään kiinni siitä, mikä on heille tärkeää. Ja miksi eivät olisi? Heillä on vuosien kokemus, ja he tietävät, että parhaat asiat elämässä – kuten käsityöt ja porot – vaativat aikaa ja rakkautta.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 11:05:56