Suomen luonto on kuin neljän vuodenajan buffet, jossa eläimet ovat jatkuvasti jonossa hakemassa lisää. Talvella hirvet saavat oman paksun villapaidan eikä heitä haittaa, vaikka muotivärit olisivat menneet ohi. Karhut puolestaan vetäytyvät talviunille, koska hei, kuka nyt ei haluaisi nukkua koko pimeän kauden yli? Tiedättehän, että karhut ovat todellisia unen mestareita. Jos uni olisi olympialaji, karhut voittaisivat kultaa joka vuosi.
Keväällä suomen luonto herää eloon kuin teini-ikäinen kello seitsemän aamulla. Linnut palaavat etelänlomiltaan ja ryhtyvät pitämään konsertteja, joissa pääosassa ovat aamun varhaiset soinnut. Näiden konsertin lippuja ei voi ostaa, mutta herätykset ovat taattuja. Oravat puolestaan ovat kevään energiapakkauksia, jotka kiipeilevät puissa kuin olisivat saaneet liikaa kofeiinia.
Kesällä suomalaiset eläimet ottavat kaiken ilon irti lyhyestä mutta intensiivisestä auringonpaisteesta. Hirvet viettävät aikaa järvissä, koska ei ole mitään parempaa kuin rentouttava järvikylpy – paitsi ehkä hirven mielestä makoisa koivunlehtiateria järven rannalla. Sudet taas järjestävät perhepäivällisiä, joissa saaliseläimet eivät ole yhtä innostuneita kutsuvieraista.
Syksy on luonnon tapa sanoa: ”Hei, bileet on ohi, nyt on aika rauhoittua.” Lehdet muuttuvat kauniin värisiksi, ja eläimet alkavat valmistautua talveen. Oravat keräävät pähkinöitä kuin olisivat osallistumassa maailman suurimpaan eväsretkeen. Muut eläimet, kuten ketut, vaihtavat turkkinsa syysmallistoon. Ahma taas syö kaiken, mitä löytää, koska jokainen syksyn päivä on kuin viimeinen tilaisuus buffetissa ennen sulkemisaikaa.
Suomen luonnon eläimet sopeutuvat vuodenaikoihin mestarillisesti, aivan kuten suomalaiset sopeutuvat saunaan vuodenajasta riippumatta. Jokaisella vuodenajalla on oma taikansa, ja eläimet ottavat siitä kaiken irti. Joten seuraavan kerran kun näet oravan keräävän pähkinöitä tai hirven ottavan kylpyä järvessä, muista, että hekin nauttivat Suomen luonnon tarjoamasta buffetista.