Etusivu > “Yksisarvinen pankissa: miksi lompakko näyttää karvoitusta?” #komedia #huumori #nauru

2024/06/07 17:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Eräänä kauniina aamuna yksisarvinen, nimeltään Urpo, päätti, että oli aika laittaa raha-asiat kuntoon. Niinpä hän suuntasi lähimpään pankkiin, koska, noh, missäpä muualla yksisarvinen hoitaisi raha-asiansa?

Saapuessaan pankkiin, Urpo herätti heti huomiota. Ei siksi, että hän oli yksisarvinen – kaupungissa oli nähty kummallisempiakin asioita – vaan siksi, että hänen lompakostaan roikkui pitkää, värikästä karvaa. Ystävällinen pankkivirkailija, jonka nimi oli Maija, katsoi Urpoa hämmentyneenä.

“Hyvää päivää, herra Urpo. Kuinka voin auttaa teitä tänään?” Maija kysyi kohteliaasti, vaikka hänen silmänsä olivat nauliutuneet Urpon karvaiseen lompakkoon.

Urpo hymyili leveästi ja ojensi lompakkonsa. “Haluaisin tarkistaa tilini saldon ja ehkä avata uuden säästötilin. Tiedäthän, yksisarvisetkin tarvitsevat eläkkeen.”

Maija nyökkäsi ja otti lompakon käteensä. “Tietysti, mutta… miksi lompakkonne on niin karvainen?”

Urpo nauroi niin, että hänen sarvensa hehkui. “Ah, se! No, tiedätkö, yksisarvisilla on tämä pieni ongelma. Meidän lompakkomme ovat vähän kuin koirat – ne vain rakastavat rapsutuksia ja alkavat kasvattaa karvaa, kun niitä ei käytetä tarpeeksi usein.”

Maija ei ollut varma, oliko hän kuullut oikein, mutta päätti mennä mukana. “Joten… lompakko kasvattaa karvaa, jos sitä ei käytetä?”

“Juuri niin!” Urpo nyökkäsi innokkaasti. “Ja joskus, jos oikein unohdan sen, se saattaa alkaa haukkua.”

Maija hymyili. “No, se on kyllä uutta. Voimmeko tarkistaa saldon nyt?”

Urpo nyökkäsi ja Maija avasi lompakon. Yllättäen sisältä kuului pieni haukahdus. “Nähdään, Maija, tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta yksisarvisen lompakko on kuin taskukoira. Se tarvitsee huomiota ja rakkautta.”

Maija nauroi ja jatkoi työtään. “No, herra Urpo, näyttää siltä, että tilillänne on mukavasti säästöjä. Miten voimme auttaa sinua tänään?”

Urpo mietti hetken. “Voisinko saada myös luottokortin? Ajattelin ostaa uuden satulan. Tiedäthän, yksisarviset pitävät mukavista istuimista.”

“Ilman muuta,” Maija vastasi hymyillen. “Mutta lupaatko, että käytät lompakkoasi vähän useammin, ettei se ala kasvattaa lisää karvaa?”

Urpo nyökkäsi vakaasti. “Lupaan, Maija. Ja ehkä vien sen eläinlääkärille, jos se alkaa taas haukkua.”

Kun Urpo lähti pankista, Maija katseli hänen peräänsä hymyillen. “No, siinäpä oli päivän piristys,” hän ajatteli. “Enpä olisi uskonut, että kohtaan yksisarvisen pankissa, saati sitten karvaisen lompakon.”

Ja niin Urpo jatkoi matkaansa, lompakko kainalossaan, valmiina uusiin seikkailuihin. Pankissa taas Maija kertoi tarinan kollegoilleen, ja he nauroivat yhdessä yksisarvisen erikoiselle lompakolle.

Mutta yksi asia oli varma: kukaan heistä ei enää katsonut lompakkoaan aivan samalla tavalla.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 03:28:48