Etusivu > “Yritin vaihtaa lamppua, mutta päädyinkin Ikea-kiertueelle.” #huumori #arjenkomiikka #kotona #sisustus #ikeaseikkailu

07.06.2024 23:05

"Yritin vaihtaa lamppua, mutta päädyinkin Ikea-kiertueelle." #huumori #arjenkomiikka #kotona #sisustus #ikeaseikkailu
Lukuaika: 2 minuuttia

Eilen aamulla heräsin päättäväisenä: tänään vaihdan eteisen lampun! Tämä oli se päivä, jolloin minusta tulisi kodin sankari, joka suorittaa sankaritekoja ilman pelkoa sähköiskusta. Pitäisikö minun soittaa sähkömies? Ei, minä olen rohkea! Minä osaan tämän!

Aloitin projektin etsimällä työkalupakkia. Löysin sen lopulta keittiön kaapista, jonne olin sen ilmeisesti viimeisen remonttihuumani aikana jättänyt. Kaivoin esiin ruuvimeisselin, vaikka en ollut täysin varma, tarvitsenko sitä, mutta ajattelin, että se näyttää ammattimaiselta.

Kun saavuin eteiseen, huomasin, että olin unohtanut ostaa uuden lampun. “Ei hätää”, ajattelin, “suuntaan Ikeaan ja hoidan homman.” Ikea on tunnettu siitä, että siellä käydään vain pikaisesti. Tämähän on vain nopea lamppuostos, eikö?

Saavuin Ikeaan ja astuin sisään. Ensimmäinen virheeni oli uskoa, että löydän suoraan oikeaan osastoon. Astuttuani ovesta sisään tunsin heti, kuinka kummallisen maaginen voima veti minut sohvien ja hyllyjen keskelle. Yritin vastustaa, mutta huomasin jo hypisteleväni uusia verhoja ja haaveilevani romanttisesta kynttiläillallisesta uuden ruokapöydän ääressä.

Kartta kädessäni (joka oli lähinnä symbolinen ele, koska kuka niitä oikeasti osaa lukea?) harhailin huonekalulabyrintissä. Löysin itseni välillä lastenhuoneiden pienoismalleista, välillä kylpyhuonetarvikkeiden keskeltä. Ja joka kerta, kun luulin olevani lähellä lamppuja, olin taas keittiöosastolla ihmettelemässä paistinpannuja, joilla ehkä joskus kokkaisin.

Lopulta, tuntien seikkailun jälkeen, saavuin valaisinalueelle. Olin kuin Indiana Jones löytämässä kadonnutta aarretta! Mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsyksissä, että otin vain ensimmäisen lampun, joka näytti etäisesti oikean kokoiselta ja suuntasin kassalle.

Kun pääsin kotiin ja pakkasin lampun auki, tajusin, että olin ostanut himmennettävän lampun, vaikkakin minulla ei ollut himmennintä. No, eipä siinä, päätin, että tämä olkoon uusi projekti tulevaisuudelle. Lopulta sain lampun kattoon, tosin hieman kieroona, mutta eihän kukaan huomaa pientä vinoilua, jos pitää päänsä tarpeeksi kallellaan!

Vaikka lamppuoperaatio ei sujunut kuten Strömsössä, sainpahan päivän aikana monta naurua ja uuden kynttilänjalan, jonka avulla voin haaveilla romanttisista illoista. Ensi kerralla ehkä soitan sähkömiehen. Tai sitten en. Sillä arjen pienet seikkailut ja kommellukset tekevät elämästä juuri niin ihanan hullunkurista kuin se on!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 11:50:49