Etusivu > Keskiaikaisten linnojen tarinat ja salaisuudet #historia #arkkitehtuuri

2024/06/08 00:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Kuvittele itsesi keskiaikaisen linnoituksen harmaiden kiviseinien sisään. Hämärässä salissa, kynttilöiden lepattavassa valossa, astut muinaisten ritarien jalanjäljissä. Näetkö sen? Ei tietysti pelkästään siksi, että olet unohtanut ottaa taskulampun mukaan, vaan koska nämä linnat kätkevät sisäänsä monenlaisia tarinoita ja salaisuuksia, joita ei löydy oppikirjoista. Pidä siis kiinni haarniskasi kypärästä ja valmistaudu nauramaan, sillä keskiaikaiset linnat eivät ole pelkästään historiaa – ne ovat myös täynnä komiikkaa!

Ensinnäkin, puhutaanpa niistä linnanvessojen sijoittelusta. “Mukavuuslaitos” sijaitsi usein aivan puolustustornin ulkoseinällä, ja se oli yksinkertaisesti reikä, josta asiat putosivat suoraan alas. Tämä ei ollut pelkästään epäkäytännöllistä, vaan myös vaarallista. Kuvittelepa vaikka olevasi linnaa piirittävä soturi, joka saa niskaansa keskiaikaisen yllätyksen!

Ja entäs sitten linnan keittiö? Siellä ei todellakaan ollut mitään Michelin-tähtikokkeja. Päivän menu oli usein “mitä tahansa löydät”. Erään linnan keittiöstä löytyi muinainen resepti nimeltä “Kuningas Arthurin pata”. Se sisälsi kaikkea mahdollista: jänistä, kalaa, ja – kyllä, arvasit oikein – silavaa! Ei mikään ihme, että keskiaikaiset juhlat olivat niin riehakkaita; kaikki yrittivät unohtaa, mitä juuri söivät.

Ja puhutaanpa niistä kuuluisista ritariturnajaisista. Nuo upeat haarniskat näyttävät kyllä mahtavilta, mutta todellisuudessa ne olivat painavia ja kömpelöitä. Kuvittelepa kaksi ritaria, jotka eivät pysty liikkumaan kunnolla, yrittämässä osua toisiinsa pitkillä keihäillä. Se on kuin katsoisi kahta jääkaappia taistelussa! Ei ihme, että monet ritarit päätyivät nauraen maahan – tosin yleensä ne, jotka eivät olleet aivan niin kovia kuin yrittivät esittää.

Linnan kummitukset ovat tietenkin oma lukunsa. Melkein jokaisessa linnassa on tarina jostain haamusta, joka kummittelee käytävillä. Mutta mitä jos nämä haamut ovatkin vain entisiä palvelijoita, jotka eivät ikinä löytäneet tietään ulos loputtomista portaikoista ja salaovista? “Hei, minä vain yritin löytää keittiön, mutta päädyin tänne! Voin yhtä hyvin jäädä kummittelemaan.”

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on tietysti linnanherra itse. Mies, joka hallitsi kaikkea, paitsi ehkä omaa parransänkeään. Linnojen herroilla oli tapana järjestää suuria juhlia, joissa he yrittivät näyttää mahdollisimman arvokkaalta ja mahtavalta. Mutta totuus oli, että he usein kompastelivat omiin kaapuihinsa ja yrittivät epätoivoisesti pysyä pystyasennossa. Ei ole helppoa olla linnanherra, kun kengännauhatkin ovat keskiaikaisen mutkikkaita!

Joten seuraavan kerran, kun vierailet keskiaikaisessa linnassa, muista, että nämä kiviseinät ovat nähneet enemmän koomisia hetkiä kuin vakavia. Ja ehkä, jos kuuntelet tarkasti, kuulet etäisen naurun kaikuvan pitkin käytäviä. Se saattaa olla vain yksi niistä monista tarinoista, jotka tekevät keskiaikaisista linnoista niin kiehtovia – ja niin hauskoja!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 01:39:26