Etusivu > “Kun koira tajuaa, että postilaatikko ei anna makupaloja.” #komiikka #lemmikit #hauskathetket

08.06.2024 01:35

Lukuaika: 2 minuuttia

Kuvitellaanpa tilanne, jossa perheen koira, nimeltään Roni, on juuri löytänyt elämänsä uuden mysteerin: postilaatikon. Roni on varma, että tämä metallinen laatikko on taivaan lahja, joka on täynnä herkkuja. No, kuka voisi syyttää häntä? Ihmisen kädet sujauttavat sinne jotain ja sitten hymyilevät tyytyväisinä. Koiran logiikalla tämä on varma merkki herkuista. Kyllä, Roni näkee maailman yksinkertaisuudessaan: postilaatikko = makupaloja.

Ensimmäinen päivä postilaatikon kanssa on täynnä jännitystä. Roni hyppii ja pomppii, heiluttaa häntäänsä kuin helikopterin roottori ja nuuskii sitä metallista ihmettä niin intohimoisesti, että naapurin kissa alkaa epäillä, että siellä on kätketty tonnikala-ateria. Roni yrittää avata postilaatikkoa kuonollaan, tassuillaan ja jopa yrittää antaa sille suloisen koiranpennun katseen, joka yleensä pehmittää kaikkien sydämet. Mutta ei, postilaatikko ei anna periksi.

Toinen päivä alkaa samalla innostuksella, mutta tällä kertaa Roni on päättänyt, että hän tarvitsee strategian. Hän seuraa omistajaansa postilaatikolle ja yrittää ymmärtää tämän rituaalin. “Jos isäntä työntää kätensä sinne, ehkä minäkin voin!” Roni ajattelee. Hän yrittää epätoivoisesti työntää tassuaan postiluukusta sisään, mutta tuloksena on vain koliseva ääni ja hämmentynyt katse omistajalta. “Mitä ihmettä sinä taas puuhaat, Roni?”

Kolmantena päivänä Roni on jo hiukan epäileväinen postilaatikon aikeista. Ehkä tämä ei olekaan makupalojen aarrearkku, vaan salaliitto, jonka tarkoitus on vain kiusata häntä. Hän katsoo postilaatikkoa epäluuloisesti, kuin se olisi juuri pettänyt hänen luottamuksensa. “Miksi teet tämän minulle?” hänen katseensa näyttää kysyvän.

Neljänteen päivään mennessä Roni on jo hyväksynyt kohtalonsa. Hän ymmärtää, että postilaatikko on vain tyhjä lupaus, suuri petos, joka ei koskaan tule täyttämään hänen odotuksiaan. Hän kävelee sen ohi kuin vanha tuttu, jonka kanssa on jouduttu riitoihin. “Meillä oli mahdollisuus, postilaatikko, mutta sinä tuhosit sen,” hän tuntuu ajattelevan.

Roni palaa takaisin sisälle, hyppää sohvalle ja päättää, että on aika keskittyä uusiin mysteereihin. Ehkä se punainen piste, joka aina ilmestyy seinälle, onkin salainen portti toiseen ulottuvuuteen, tai ehkä se automaattinen imuri onkin oikeasti salainen agentti. Mutta yksi asia on varma: postilaatikko ei koskaan tule tarjoamaan makupaloja.

Ja näin, Roni oppi elämänsä tärkeän läksyn: kaikki kimaltava ei ole kultaa, eikä kaikki metallinen laatikko ole täynnä herkkuja. Mutta se ei estä häntä yrittämästä uudelleen huomenna. Koska kuka tietää, ehkä postilaatikko on vain tosi hyvä jemmaamaan ne herkut!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/22 04:20:06