Etusivu > “Lapsuuden leirimuistot: luonnon helmassa liian kauan.”

#huumori #lapsuus #leirimuistot

08.06.2024 00:49

"Lapsuuden leirimuistot: luonnon helmassa liian kauan."

#huumori #lapsuus #leirimuistot
Lukuaika: 2 minuuttia

Olin 10-vuotias, kun vanhempani päättivät, että olisi aika lähettää minut kesäleirille oppimaan elämän perusasioita, kuten solmujen sitomista ja hyttysten sietämistä. Leirin nimi oli “Luonnon Helmassa”, ja jo nimestä tiesi, että kyseessä olisi paikka, jossa luonto olisi vähän liian lähellä.

Muistan, kuinka ensimmäisenä päivänä meille annettiin teltat. Ohjaajat väittivät, että ne olivat “helposti kasattavia”, mutta en ollut koskaan nähnyt Rubikin kuutioita, jotka vaativat vähemmän insinööritaitoja. Lopulta sain teltan pystyyn, mutta siitä tuli lähinnä modernin taiteen teos. Seuraavana aamuna heräsin siihen, että se oli romahtanut päälleni, ja huomasin, että olin rakentanut sen muurahaiskeon päälle. Olin siis saanut yösijaani myös tuhansia uusia ystäviä.

Leirillä oli myös paljon aktiviteetteja, kuten melontaa. Ohjaajat kertoivat, kuinka rentouttavaa melonta on. Todellisuudessa se oli lähinnä selviytymiskamppailua. Kerran lähdimme melomaan järvelle ja tuuli yltyi niin kovaksi, että veneemme pyöri ympyrää kuin karuselli. Kaikki muut leiriläiset olivat paniikissa, mutta minä olin tyytyväinen – olin aina halunnut käydä huvipuistossa.

Ruokailu leirillä oli myös unohtumatonta. Ruokalistalla oli erikoisuuksia, kuten “metsästäjän herkkupata” ja “luonnon antimet”. Käytännössä tämä tarkoitti, että söimme lähinnä purkkiruokaa ja marjoja, joita keräsimme itse metsästä. Kerran toin ylpeänä ohjaajalle ison sangollisen “marjoja”, jotka osoittautuivat olevan koiranputkia. Opin nopeasti, että kaikki, mikä näyttää marjalta, ei ole syötävää.

Yksi leirin kohokohdista oli yöllinen nuotiohetki, jossa kerrottiin kummitustarinoita. Yhtenä iltana ohjaaja kertoi tarinaa leirin vanhasta metsänvartijasta, joka yhä kummittelee alueella. Tarinan jälkeen jokainen rasahdus ja tuulenpuuska sai meidät hyppäämään ilmaan. Eräänä yönä heräsin siihen, että joku käveli teltan ulkopuolella. Olin varma, että se oli metsänvartijan haamu. Aamulla selvisi, että se oli vain yksi leiriläinen, joka oli eksynyt matkalla ulkohuussiin.

Vaikka leiriläisenä oleminen luonnon helmassa ei ollut aina ruusuilla tanssimista, sain sieltä paljon muistoja ja tarinoita, joita voin kertoa vielä tänäkin päivänä. Opin myös, että teltan pystyttäminen muurahaiskeolle ei ole hyvä idea, melonnassa kannattaa aina pitää kiinni veneestä, ja että koiranputket eivät ole marjoja.

Joten jos joku kysyy minulta, mitä opin kesäleirillä, vastaan yksinkertaisesti: Opin, että luonnon helmassa voi olla liian kauan. Ja ehkä myös sen, että seuraavalla kerralla otan mukaan hyttyskarkotteen.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/25 10:58:00