Etusivu > Miksi kissa ei koskaan voita pöytäjääkiekkoa? 🏒🐱 #huumori #kissojenmaailma #nauru

2024/06/08 00:06

Lukuaika: 2 minuuttia

Onko kukaan koskaan nähnyt kissaa pelaamassa pöytäjääkiekkoa? En minäkään. Silti, ajatus on kutkuttava, eikö? Kuvitellaan hetki, että meidän karvaiset ystävämme yrittävät päihittää meidät tässä miniversiossa Suomen kansallispelistä. Spoilerivaroitus: kissa ei koskaan voita pöytäjääkiekkoa. Mutta miksi ihmeessä ei?

Ensinnäkin, mietitäänpä kissan fysiikkaa. Ne ovat notkeita, nopeita ja ketteriä, mutta ne eivät todellakaan ole luotuja pitämään mailaa. Kuvitelkaa nyt, kissa yrittää pitää kiinni pienestä mailasta tassuillaan. Vähän kuin yrittäisit syödä keittoa haarukalla – ei se vaan toimi. Heidän tassuissaan ei ole tarttumapintaa mailalle, ja jos totta puhutaan, he ovat enemmän kiinnostuneita siitä, voiko mailan päälle nukkua.

Toiseksi, kissojen keskittymiskyky on, no, sanotaanko, vaihteleva. Yksi hetki he ovat täysin keskittyneitä leikkimään, ja seuraavassa hetkessä he ovat jo lähteneet metsästämään mielikuvitusrotan perässä. Pöytäjääkiekossa tarvitaan keskittymistä ja strategiaa – ja ennen kuin huomaatkaan, kissa on hypännyt pöydälle, kaatanut pelin ja päättänyt, että on korkea aika jahdata auringonsädettä.

Entäpä sitten kissojen kilpailuhenki? Se on olemassa, mutta se ilmenee lähinnä silloin, kun on kyse ruokakupista tai mukavimmasta nukkumapaikasta. Pöytäjääkiekossa ei ole herkkuja palkintona, joten motivaatio on vähän niin ja näin. Kissa saattaa hetken innostua pallon liikkeestä, mutta kun se tajuaa, ettei palloa voi syödä, kiinnostus lopahtaa kuin ilmapallo neulaan.

Ja sitten se tuomarointi. Jos kissa ei voita, se on varma siitä, että peli on huijattu. Se saattaa jopa yrittää sabotoida peliä istumalla kiekon päällä tai kaatamalla koko pelilaudan. Rehellisyys ei ole heidän vahvin valttinsa, kun kyse on pelikentän tapahtumista.

Lopuksi, onhan se selvää, että kissojen maailmassa pöytäjääkiekko ei ole kovin korkealla prioriteettilistalla. Heillä on tärkeämpääkin tekemistä – kuten nukkua 16 tuntia päivässä, kiivetä kirjahyllyille ja yllättää omistajansa hypyillään kielletyille alueille.

Joten vaikka ajatus pöytäjääkiekkoa pelaavasta kissasta onkin hilpeä, totuus on, etteivät he koskaan voita. Mutta eipä hätää, he ovat mestareita monessa muussa lajissa – kuten sydäntemme valloittamisessa ja täydellisen huumorintajun omaamisessa. Ja ehkä, vain ehkä, he antavat meille tuon yhden pienen voiton, jotta voimme tuntea itsemme mestareiksi heidän rinnallaan.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/19 03:26:25