Etusivu > Naapurini vie roskiksen juuri, kun astun suihkusta. #nolokohtaaminen #naapurisuhteet

08.06.2024 06:00

Lukuaika: < 1 minuutti

Elämä on täynnä suuria kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Onko avaruudessa elämää? Ja miksi ihmeessä naapurini vie roskiksen juuri, kun astun suihkusta? Tämä viimeinen kysymys on sellainen, joka on vaivannut minua viime aikoina enemmän kuin muut.

Kuvittele tilanne: Olen viettänyt rentouttavan hetken suihkussa kuunnellen lempimusiikkiani ja laulanut (melko epävireisesti) suosikkikappaleitani. Astun suihkusta, kietoudun pyyhkeeseen ja alan kuivatella hiuksiani, kun yhtäkkiä kuulen äänen. Ei, se ei ole suihkun jälkeinen sisäinen zen-hetkeni, vaan naapuri, joka päättää juuri silloin viedä roskiksen.

Eikä siinä vielä kaikki. Naapurini ei suinkaan vie roskista hiljaa ja huomaamattomasti. Ei, hän tekee siitä performanssin, joka saisi Broadwayn musikaalit kalpenemaan kateudesta. Hän kävelee portaita alas kuin olisi voittanut Oscar-palkinnon, ja roskapussi heiluu mukana kuin se olisi hänen punaisen maton asusteensa.

Ja tässä minä olen, pyyhe ympärilläni, hiukset pörrössä kuin leijonan harja ja yritän epätoivoisesti piiloutua oven taakse. Tiedättehän sen hetken, kun yrität olla näkymätön, mutta epäonnistut siinä yhtä pahasti kuin kolmijalkainen kissa tikapuilla? Juuri sellainen hetki tämä on.

Mutta ei hätää, yritän ajatella positiivisesti. Ehkäpä tämä on kohtalon tapa kertoa minulle, että minun pitäisi alkaa käyttää niitä kauniita kylpytakkeja, jotka ovat pölyttyneet kaapin perukoilla. Tai ehkä tämä on universumin vinkki siitä, että minun pitäisi opetella nopeampaa suihkurutiinia. Tiedä häntä.

Vaikka nämä nolot kohtaamiset naapurini kanssa voivat olla kiusallisia, ne tuovat elämään ripauksen komiikkaa ja muistuttavat meitä siitä, että elämässä pienet asiat voivat olla suuria. Kuka olisi uskonut, että roskiksen vieminen voisi olla näin dramaattista?

Joten seuraavan kerran kun astun suihkusta ja kuulen naapurini roskapussin kilahduksen, aion hymyillä. Ehkäpä jopa vilkutan hänelle ystävällisesti (vaikka sitten pyyhe ympärilläni). Elämä on liian lyhyt, jotta ottaisimme itsemme liian vakavasti. Ja kuka tietää, ehkäpä tämä kohtaaminen on alku uudelle, entistä mielenkiintoisemmalle naapurustodraamalle. Tai ainakin hyvälle tarinalle kerrottavaksi.

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/22 04:19:57