Kuvittele, että olet juuri herännyt unesta, jossa olet käynyt kävelyllä Suomen metsissä. Astut ulos ovesta ja ensimmäinen asia, jonka huomaat, on raikas metsäilma. Tämä ei ole sattumaa. Suomen metsät ovat kuin luonnon omat ilmastointilaitteet.
Metsät ovat kuin suomalaiset: hiljaisia, mutta tehokkaita. Ne imevät hiilidioksidia ilmakehästä samalla tavalla kuin suomalaiset imevät kahvia aamuisin – suurina annoksina ja säännöllisesti. Jokainen puu on kuin pieni hiilidioksidipölynimuri, joka tekee töitä taukoamatta. Ja kuten tiedämme, suomalainen ei lepää ennen kuin työ on tehty.
Mutta mitä tapahtuisi, jos näitä metsiä ei olisi? No, se olisi kuin yrittäisi paistaa karjalanpiirakoita ilman uunia. Ei se oikein onnistuisi. Metsät ovat elintärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisessa, koska ne sitovat hiiltä ja puhdistavat ilmaa. Voidaan sanoa, että metsät ovat maapallon keuhkot, ja ilman niitä hengittäminen kävisi vaikeaksi – aivan kuin yrittäisi hengittää saunassa ilman löylynheittoa.
Eikä siinä vielä kaikki! Metsät tarjoavat myös kotiin monille eläimille ja kasveille. Ajatellaanpa vaikka suloisia oravia, jotka hyppelevät oksalta toiselle kuin pienet akrobaatit. Ilman metsiä nämä oravat joutuisivat muuttamaan kaupungin puistoihin, ja voimme vain kuvitella, miten sekaisin Helsinki menisi, kun oravat yrittäisivät varata ajan hammaslääkärille.
Ja entäs marjat? Mustikat ja puolukat ovat kuin Suomen oma superruoka. Ilman metsiä joutuisimme tyytymään ulkomaisiin vaihtoehtoihin, ja kuka nyt haluaisi vaihtaa tuoreet suomalaiset marjat johonkin etäiseen, tuntemattomaan hedelmään, jonka nimi kuulostaa enemmän Harry Potter -loitsulta kuin ruoka-aineelta?
Sekä ilmaston että meidän suomalaisten kannalta metsät ovat siis korvaamattomia. Ne ovat kuin hyvä naapuri, joka pitää huolen pihapiiristä ja varmistaa, että kaikki sujuu mukavasti. Jos metsät voisivat puhua, ne ehkä sanoisivat: ”Älä huoli, me hoidamme tämän.”
Joten seuraavan kerran, kun menet metsään ja kuulet lintujen laulun ja tunnet sammaleen pehmeyden jalkojesi alla, muista kiittää näitä hiljaisia sankareita. Ne tekevät enemmän kuin voimme kuvitella – eivätkä ne edes pyydä palkankorotusta. Metsät, te olette mahtavia!