Etusivu > “Päivä kun pesukarhu varasti parkkikiekon.” #huumori #elämäntapahtumat #hauska

2024/06/09 08:06

Lukuaika: < 1 minuutti

Oli aurinkoinen kesäpäivä, sellainen, jolloin taivas on niin sininen, että alkaa epäillä, onko se joku taidemaalarin mestariteos. Olin juuri saapunut kaupungin keskustaan ja parkkeerasin autoni täydelliselle paikalle – se harvinainen hetki, kun ei tarvitse ajaa ympäri korttelia viisi kertaa löytääkseen tilaa.

Astuin ulos autosta ja olin juuri asettamassa parkkikiekkoa tuulilasin alle, kun se tapahtui. Jostain puskasta syöksyi esiin pieni, vikkelä pesukarhu. En ehtinyt edes kissaa sanoa (tai tässä tapauksessa, pesukarhua), kun tuo karvainen rosvo nappasi parkkikiekon suoraan kädestäni!

Siinä minä seisoin, suu auki kuin kala kuivalla maalla, katsellen pesukarhun viipottavan kohti puistoa parkkikiekko hampaissaan. Se oli kuin suoraan piirretyistä; olisin voinut vannoa kuulevani taustalla Benny Hill -musiikin. Yritin juosta sen perään, mutta pesukarhu oli liian nopea. Se katosi puiden taakse, ja minä jäin seisomaan keskelle katua, liikennepoliisi hämmentyneenä vieressäni.

Päätin lähteä tutkimaan tilannetta puistosta. Siellä se pesukarhu istui, parkkikiekko tassuissaan, tuijottaen minua kuin sanoakseen: “Kiitos, tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin.” Olin jo valmis luovuttamaan, mutta sitten sain idean: mitä jos tarjoaisin vaihtokauppaa? Etsin taskustani suklaapatukan ja heiluttelin sitä houkuttelevasti. Pesukarhu kallisti päätään, ja näin sen silmissä pienen kiillon – se oli kiinnostunut.

Hitaasti, kuin olisimme olleet keskellä lännenelokuvaa, lähestyimme toisiamme. Pesukarhu pudotti parkkikiekon ja nappasi suklaapatukan hampaillaan. Se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, jättäen minut seisomaan puistoon parkkikiekko kädessäni.

Palasin autolleni, ja juuri kun olin asettamassa parkkikiekkoa tuulilasin alle, liikennepoliisi palasi paikalle. Hän katsoi minua ja kysyi: “Miksi ihmeessä juoksit pesukarhun perässä?”

Vastasin hymyillen: “Minulla oli pieni neuvottelu käynnissä. Se oli elämäni tärkein parkkikiekon palautusoperaatio.”

Sen jälkeen varmistin aina, että minulla oli ylimääräinen suklaapatukka mukana – ihan vain varmuuden vuoksi. Koskaan ei tiedä, milloin seuraava pesukarhu päättää ryhtyä liikennevalvojaksi!

© 2024 Juho Saastamoinen .FI - Kaikki oikeudet pidätetään. Välimuistiversio: 2024/06/17 00:49:30