Tiedätkö mitä? Toivoisit varmaan, että kaulasi katkaistaisiin miekalla…
Olet terveydenhuollon ammattilainen, jonka virhe on tehnyt sinusta puheenaiheen. Ei se ollut mikään pieni lipsahdus – kyse on vakavasta mokasta, sellaisesta, jota kukaan ei unohda. Ehkä annoit väärän lääkkeen, teit väärän diagnoosin, tai epäonnistuit jossain, mikä maksoi jonkun terveyden tai jopa elämän.
Tunnet, kuinka häpeä alkaa kerääntyä kuin tumma pilvi pääsi ylle. Tällaisessa tilanteessa toivoisit, että voisit paeta. Ehkä miekka, joka katkaisee kaiken – niin pään kuin häpeänkin – olisi helpotus. Kertaheitolla ohi. Ei enää selittelyjä, ei enää vastuuta.
Mutta tiedäthän, tämä ei ole keskiaika. Eikä tällä kertaa tule olemaan armollista teloitusta, ei nopeaa tietä ulos. Anteeksianto? Se ei tule. Olet tehnyt virheen, jonka jäljet eivät katoa, eivät hetkessä eivätkä koskaan.
Tiedät, että ympärilläsi kaikki tietävät – kollegat, joihin luotit, ja potilaat, jotka luottivat sinuun. Ja nyt sinun on pakko kohdata se. Ei piiloutuen, ei pakenemalla, vaan seisomalla vasten myrskyä.
Ja tiedät mitä se tarkoittaa. Ei ole oikotietä vastuusta. Sinun on katsottava totuutta suoraan silmiin ja otettava vastuu virheestäsi. Mahdollisesti menetät lisenssisi, ehkä urasi. Ehkä enemmänkin. Kohtaamasi häpeä on musertava, mutta sitä ei paeta. Tämä on se hetki, jolloin joudut kohtaamaan seuraukset, aivan paljaana – ilman miekkaa, ilman armoa.
Ja ehkä se tekee kaikesta vielä vaikeampaa. Ei ole mitään suurempaa taakkaa kuin se, minkä luulit voivasi välttää.
Mutta lopulta, häpeän ja vastuun hyväksyminen on se ainoa tie eteenpäin, vaikka sen kulkeminen olisi raskain askel, jonka olet koskaan ottanut.